Muurahaispuu
J. Pekka Mäkelä
304 s., Like 2012
Kustantajan kirjasivu

Muurahaispuu

Muurahaispuu oli ensimmäinen romaanini, jonka kanteen ei painettu Liken SciFi-sarjan logoa, vaikka teoksen spekulatiivinen juonne voidaan tulkita myös tieteiskirjalliseksi. Itse olisin ollut valmis puhumaan ”maagisesta realismista”, mutta koska tämä genre yhdistetään yleensä nimenomaan Latinalaisen Amerikan kirjallisuuteen, tyylilajiksi päätettiin kirjata ”reaalifantastinen kertomus Kontulasta”. Olen itse kotoisin Kontulan Keinutieltä ja kannen valokuvan olen ottanut oman huoneeni ikkunasta noin neljätoistavuotiaana. Valmis kansi-idea oli yksi syy sijoittaa tarina Keinulaudantien korkeisiin kerrostaloihin, joita olin katsellut koko lapsuuteni ja hyvän osan nuoruuttani. Lähiympäristössä on paljon muitakin romaaniin päätyneitä tuttuja paikkoja. Osana taustatöitä mm. vierailin valitsemassani talossa pidetyssä asuntoesittelyssä ja valokuvasin lähiympäristön tuttuja ja muuttuneita paikkoja muutamankin muistikortillisen verran. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun muutin Keinutieltä vuonna 1981, mutta paljon on yhä tuttuakin. Tuleva kirjailija vilahtaa itsekin omassa romaanissaan, sen päähenkilön nuoruusmuistoissa, mustaa villakoiraa ulkoiluttavana poikana.

Kirjan päähenkilö – minun ainaiseen tapaani preesensissä kirjoitettu minäkertoja – palaa lapsuudenkotiinsa Keinulaudantielle tyhjentämään asuntoa leskeytyneen isänsä jouduttua lopullisesti sairaalaan muistisairauden vuoksi. Muutamaa vuotta aikaisemmin olin itse ollut samankaltaisissa hommissa äitini muuttaessa palveluasuntoon (asunnosta jossa itse olin asunut vain vuoden, toisella puolella Kontulaa) ja uudelleen hänen kuoltuaan vuotta myöhemmin. Itselleni vanhempien papereiden ja tavaroiden tonkiminen ja lajitteleminen eivät aiheuttaneet sellaisia suuria paljastuksia kuin romaanin Kari Lännenheimolle, mutta perheemme arvostetuin ja kunnioitetuin isovanhempi – isäni viisas äiti – olikin elänyt yli yhdeksänkymmentävuotiaaksi eikä kadonnut tai menehtynyt epäselvissä oloissa jatkosodan loppuvaiheissa.

Peiteltyjen ja piiloteltujen sukutragedioiden ja kummallisten, kovin todellisentuntuisten unien ohella Muurahaispuu on traagisia sävyjä saava kertomus siitä, mitä pahaa vanhemmat voivat tehdä lahjakkaaksi kuvitelluille lapsilleen painostaessaan näitä tyydyttämään vanhempien omaa kunnianhimoa. Se on myös traaginen kertomus kolmannesta sisaruksesta, hänestä joka vanhempien mielestä ei ollut yhtä lahjakas ja jonka elämäntehtäväksi tuli joutua, vailla valinnan mahdollisuutta, vanhempiensa omaishoitajaksi.

(Arvostan erittäin paljon omaishoitajien työtä, mutta arvostan myös ihmisen oikeutta tehdä itse elämänsä valinnat, onnistuneet ja epäonnistuneet. Minulle on annettu tilaisuuksia molempiin ja tuettu valinnoissani silloinkin kun vanhemmat ovat olleet asiasta eri mieltä. Joskus he ovat olleet oikeammassa kuin minä, mutta eivät suinkaan aina.)

Muurahaispuu, etukansi