Studio Yrttimaan lauluntekijä

at Turconen 2012Aloitin laulujen kirjoittamisen 1980-luvulla samasta syystä kuin moni muukin: soitin bändissä, eikä kukaan muukaan tehnyt lauluja. Jonkun oli uhrauduttava. Tässä tapauksessa se oli bändin kokemattomin jäsen.

Basso on hankala sävellysinstrumentti, joten ryhdyin käyttämään tukena myös nauhuria. 1980-luvun alkupuolella markkinoille oli tullut halpoja moniraitakasettinauhureita, ja sukelsin innoissani moniraitaäänityksen maailmaan. Bändin hajottua jatkoin laulujen tekemistä neliraiturille, jotta seuraavaa bändiä varten olisi valmiiksi ohjelmistoa.

Minulla onkin laaja kokoelma lauluja tallennettuna kaseteille ja (digitaalisen äänitystekniikan halvennuttua 1990-luvun lopulla) ja cdr-levyille. Minulla on myös paha tapa juuttua tekemään vanhoista lauluista yhä uusia versioita.

Studio Yrttimaa on nimi virtuaaliyhtyeelle, jonka jäsenistö koostuu toistaiseksi minusta. Virtuaalikokoonpanon julkaistu tuotanto käsittää toistaiseksi Soundcloud-palvelussa julkaistun neljän laulun virtuaali-ep:n nimeltä Valkeaa.

.

”Vanhat & viisaat” on Karsta-kirjan luvut aloittavista säkeistä koottu laulu. Tätä on äänitelty uusiksi vähemmän kuin muita. Laulusuoritus (loppupuolen väliosaa lukuun ottamatta) taitaa olla ensimmäiseltä äänittelykierrokselta.

.

Virtuaali-ep:n nimikappaleeksi nostettu ”Valkeaa” on kokenut matkan varrella useammankin remontin. Moni aikaisempi versio kuulosti minun korvaani (huonolla tavalla) sellaiselta Topi Sorsakoski/Agents -tyyliseltä iskelmältä. Niinpä ajauduttiin tällaiseen afroperkkapitoisempaan rymistelyyn.

Tekstin aihetta olen eri muodoissaan pyöritellyt pitkään – jotakuinkin siitä lähtien kun kävin heittämässä apuhoitajakeikkaa Suursuon ja Myllypuron sairaskodeissa 1980-luvun puolivälissä.

.

Bluesounds-pastissina liikkeelle lähtenyt, kahdeksanminuuttinen ”Ettet pelkäisi” on sekin aikaisempana miksausversiona julkaistu blogissa.

.

”Punaisen kuun” historia ulottuu vuoteen 1998 ja Espoon kesäteatterin esittämään Yukio Mishiman näytelmään Markiisitar de Sade. Soitimme perkussionisti Aleksi Oksasen kanssa tekstin taustalle hyvin minimalistisia äänimattoja, ja Markiisittaren pikkusiskon Annen ”teema” jäi jotenkin pyörimään mieleeni. Tämä pikkuriffi soi kahteenkin otteeseen kohdassa, jossa Anne muisteli elämänsä (tavallaan) onnellisinta ja (tavallaan) kammottavimmin surullista tapahtumaa: romanttista matkaa Venetsiaan kahden kesken oman sisaren aviomiehen kanssa. Aikaa myöten riffille tuli kirjoitettua (oma, mutta Mishiman tarinan innoittama) teksti, sitten riffistä kasvoi sävellys ja sävellys tuli sittemmin pistettyä pariin kertaan uusiksi. Tuollainen se on nyt.

 

Arkistojen hämärästä

Vielä bonuksena apokalyptistunnelmainen helmi, tai ”helmi”, äänittäjänurani alkuvaiheilta, tarkkaan ottaen lokakuulta 1986.

Hyvästi maa

Alkuperäinen neliraitaäänite on pysynyt tallessa c-kasetilla, josta sen sitten digitoin tietokoneelle keväällä 2010 ja miksasin uusiksi.