Huomaa: Joillakin Firefoxin ja Google Chromen versioilla kaikki tämän sivun mp3-soittimet käynnistyvät yhtä aikaa ja tuloksena on kakofonisehko äänimaisema. Rullaa sivua alaspäin ja vaienna ylimääräiset soittimet.

J. Pekka Mäkelä: Alshain

Alshainissa kaikki tapahtuu siellä, mihin yksikään ihminen ei katso.

Ilmestynyt elokuussa 2006Alshain-kansi
ISBN: 952-471-709-3
nid., 320 s.
Like Scifi
Kirjan esittely Liken sivuilla

”J. Pekka Mäkelä varmistaa Alshain-romaanillaan asemansa suomalaisen tieteiskirjallisuuden ihmisläheisimpänä tarinankertojana.”

– Toni Jerrman, Helsingin Sanomat    

 

Alkusyksystä eteläisellä taivaalla erottuu kirkas tähti, jonka molemmin puolin näkyy himmeämpi tähti, kuin vartijana. Keskimmäinen on Altair, Kotkan tähdistön kirkkain tähti. Siitä vasemmalle, alaviistoon, näkyy himmeämpänä ß Aquilae eli Alshain. Kyseessä on omaa Aurinkoamme suurempi keltainen tähti melkein lähinaapurustossa, vain viidenkymmenen valovuoden päässä. Kirkkaampana näkyvä Altair on paljon lähempänä, itse asiassa likimain puolimatkassa Alshainiin.

Muutamien satojen vuosien päästä ihmiskunta on kyennyt matkustamaan Alshainiin asti ja perustanut sitä kiertävälle, lähes kokonaan meren peittämälle planeetalle ensin tieteellisen tutkimusaseman, josta on kehittynyt ensin siirtokunta ja sitten itsenäinen kansakunta. Liikenne Maan ja Alshainin välillä jatkuu edelleen, valtavan pitkästä välimatkasta huolimatta. Eräänä päivänä Alshainin kamaralle astuu yksinäinen keski-ikäinen mies, joka yrittää aloittaa uutta elämää uudella planeetalla.

Viisi kertojaa: siirtolainen, nuori nainen, vanha mies, poliisi, merentutkija. Viisi tarinaa. Viisi näkökulmaa pieniin arkisiin tapahtumiin, jotka eivät ehkä olekaan aivan niin arkisia kuin miltä ne ensin vaikuttavat – ja suureen onnettomuuteen, joka ei olekaan sitä miltä se ensiksi näyttää.

Alshain-tähtikartta

”Kirja on oikean kokoinen, omaääninen ja jotain aivan muuta kuin angloamerikkalainen avaruusooppera.”

– Jukka Halme, Tähtivaeltaja    

Alshain on loistava kirja: uutta suomalaista (scifi)kirjallisuutta hienoimmillaan. Suosittelen: matkustakaa Alshainiin. Matka todella kannattaa.”

– Harri Erkki, Portti    

”Romaanin tunnelma on aito. Alshainin autiot, hiljaiset rannikot salaperäisen meren rannalla komppaavat hyvin kertojien pohdintoja menneisyyden tragedioista... Vieraasta ympäristöstä huolimatta romaanin teemat ovat yleisinhimillisiä: yksinäisyys, lähteminen, menneisyyden jättäminen taakse, fyysisen esteen tuomat kommunikaatiovaikeudet ja ystävyys.”

– Vesa Sisättö, KirjaIN    

”J. Pekka Mäkelän romaani Alshain seuraa tieteiskirjallisuuden suurten tekijöiden, Arthur C. Clarken ja Stanislaw Lemin henkeä. [...] Esikoiseen verrattuna Mäkelän uusi romaani on kauniimpi ja jollakin paradoksaalisella tavalla jopa ajattomampi.”

– Tiina Raevaara, Kiiltomato    

”Kotimaisen scifin huippuja.”

– Jone Nikula, Ovi    

  

”Kirjan pystyisi helposti lukemaan sellainenkin henkilö, joka ei science fictionista yleensä perusta. Tarinan kulissit ovat poikkeukselliset, mutta olennainen sisältö on lähellä ihmistä.”

– Erkki Widenius, Lapin Kansa 

Musiikkia Alshainista   

Tällä kirjalla on soundtrack, seitsemän instrumentaalikappaletta, jotka tukevat ja täydentävät kirjan tunnelmia.

1. Maastamuuttaja I

 

2. Maastamuuttaja II

 

3. Häkkilintu

 

4. Tuhkaa

 

5. Totuus

 

6. Meren ääni

 

7. Ad astra

Sävellykset ja sovitukset, ohjelmointi ja instrumentit, äänitys ja tuotanto: J. Pekka Mäkelä. Copyright © 2006 J. Pekka Mäkelä. Kaikki oikeudet pidätetään.

Kirjan syntyvaiheita

Noin vuodesta 1989 syksyyn 2004 syntyy joukko tarinanideoita, jotka alkavat vähitellen kietoutua toisiinsa odottamattomilla tavoilla. Niissä tuntuu itävän yhtenäisen kertomuksen henki. Hyvin varhaisessa vaiheessa syntyi myös ajatus sijoittaa tarina nimenomaan Alshain-tähteä (β Aquilae Kotkan tähdistössä) kiertävälle planeetalle. Miksi? En tiedä. Päähänpinttymä – ja se, että kesäisin Alshain on niin helppo nähdä toisena kirkasta Altairia ympäröivistä kahdesta tähdestä. (Toinen on nimeltään Tarazed, jota kohtaan en ole tuntenut sen suurempaa kiinnostusta. Ehkä siksi, että se on noin neljän ja puolensadan valovuoden päässä.) Kyseessä on lähes viidenkymmenen valovuoden päässä sijaitseva tähti, joka on suunnilleen Auringon värinen, mutta elämänsä loppuvaiheisiin edennyt, paisuva, jäähtyvä ja kuoleva tähti. Ensimmäinen kirjoittamani lopulliseen kirjaan päätynyt tekstinpätkä on muuan puhe, alkuaan vähän toisenlaisen kirjan alkuluvuksi suunniteltuna, jonka naputtelen muistiin sivaripaikassani Muhoksella joskus vuonna 1989.

Syksy 2004 - kevät 2005: Syntyy lisää ideoita ja tarinat alkavat elää omaa elämäänsä. Näen unia, joiden henkilöt astuvat sisään kertomukseen: sitruunankeltaista silmämeikkiä käyttävä nainen, jonka hiukset ja kainalokarvat on värjätty punaraidallisiksi, vanha mies joka kävelee joka päivä kilometrien matkan kiivetäkseen vanhan talon katolle katselemaan merelle. Laadin kevättalvella ensimmäiset juonisuunnitelmat ja jätän ideat hautumaan.

14. - 30. heinäkuuta kirjan suunnittelu muuttuu täysipäiväiseksi. Parin viikon aikana syntyy 30-liuskainen juonisuunnitelma, karttoja, Alshainin kalenterijärjestelmä, aikatauluja ja henkilöhistorioita.

31. heinäkuuta - 18. syyskuuta: Varsinainen kirjoitusvaihe. Hyvin suunniteltu on tälläkin kertaa puoliksi tehty: teksti syntyy hyvää vauhtia. Välillä on muutaman päivän katkoja, jolloin ei tapahdu mitään tai kirjoittaminen takkuaa, mutta parhaimmillaan syntyy sitten vastapainoksi jopa luku päivässä. Huomaan hyväksi taktiikaksi sen, että jos saan luvun loppuun illalla, jatkan samaa vauhtia vielä seuraavaan lukuun - edes yhden virkkeen verran. Näin en joudu aamulla koskaan aloittamaan tyhjästä tiedostosta. Kerron taktiikasta graafikko ja sarjakuvapiirtäjä Kivi Larmolalle, joka kertoo noudattavansa samanlaista ideaa: ennen työhuoneesta lähtöä hän laittaa alustalle tyhjän paperin ja suttaa siihen vaaleansinisellä värikynällä (joka ei näy kopioitaessa). Siitä on hyvä jatkaa aamulla.

Viimeisten tarkistusten jälkeen ensimmäinen, pikaisesti taitettu versio lähtee sekä kustannustoimittajan että ystävä- ja sukulaispiiristä valikoituneiden ”ateljeekriitikkojen” silmäiltäväksi. Ensimmäiset kommentit tulevat jo seuraavan viikon alussa: teksti on luettavaa ja toimii, mutta eräs oleellinen juonielementti töksähtää silmille kirjan lopussa kovin yllättäen ja sen vuoksi myös epäuskottavasti. Vaatii siis hiomista, perustelua, pohjustusta... Mutta silti on helpottunut olo: ennen kuin joku muu lukee kirjan ja kertoo vaikutelmistaan, kirjailija ei voi mitenkään tietää, onko tekstissä minkäänlaista järkeä. Vaikuttaa siltä, että tässä kirjassa on järkeä... ainakin vähäsen.

Marraskuussa kustantamon graafikko lähetti yllättäen sähköpostia ja kyseli asioita kaupoille tehtävän ennakkomarkkinointimateriaalin tarpeisiin. En ole kauheasti hiillostanut kustannustoimittajaani, koska syksy on kiireistä aikaa ja viime aikoina on ollut kirjamessuja sun muita tapahtumia - lukekoon rauhassa. Mutta graafikon viestin jälkeen kysäisin kuitenkin Stellalta, mikä on tilanne noin ikään kuin virallisesti. Hän vastasi että kyllä, Alshain on kustannusohjelmassa ja ilmestymisajaksi oli kaavailtu seuraavaa toukokuuta.

Lopulta kirja ilmestyi elokuussa 2006, juuri sopivasti Finnconin alla.