Huomaa: Joillakin Firefoxin ja Google Chromen versioilla kaikki tämän sivun mp3-soittimet käynnistyvät yhtä aikaa ja tuloksena on kakofonisehko äänimaisema. Rullaa sivua alaspäin ja vaienna ylimääräiset soittimet.

J. Pekka Mäkelä: Karsta

Ilmestynyt syyskuussa 2009Karsta-kansi
ISBN: 978-952-01-0339-2
nid., 320 s.
kansi: Lasse Martinaho
Like Scifi
Kirjan esittely Liken sivuilla
”J. Pekka Mäkelä on kirjoittanut parhaan kirjansa tähän asti. Karsta on upea.”

Kirjavinkit     

”Uskoni suomalaisen scifin tulevaisuuteen palasi taas, tämän kirjan myötä.”

– Harri Erkki, Portti 

”Karstasta on hyvä scifi tehty.”

– Toni Jerrman, Kauppalehti    

   

 

Kirjan alku tekijän lukemana:

 

Jonkun on siivottava sankarien jäljet.

Tästä lauseesta alkoi Karstan tarina muutama vuosi sitten kirjoittaessani itsestäni esittelyä kustantamon nettisivuille. Yksinkertainen ajatus jäi hiertämään mieltä, ja siihen yhdistyi pian idea sijoittaa tarina avaruusalukselle, suljettuun tilaan, eroon muusta ihmiskunnasta. Minulle tämä tuo mieleen dekkareiden ja kauhukertomusten sijaan mieluumminkin lukemiani muistelmia purjealusaikakauden merimatkoista – vaikkapa Eino Koivistoisen Purjeet pullistuvat tai Eric Newbyn Viimeinen kilpapurjehdus (The Last Grain Race).

Yksikään sota ei lopu silloin kun viimeinen laukaus on ammuttu.

Joidenkin teemojen puolesta Karsta olisi voinut oikeastaan sijoittua vaikkapa 1940-luvun puolivälin Suomeen. Monessakin suhteessa se on – henkilögalleriansa monenkirjavuudesta ja monikulttuurisuudesta huolimatta – hyvin suomalainen kirja: harvalla maalla on sodankäyntiin niin loistavaa näkökulmaa kuin suomalaisilla, jotka ovat hävineet kaikki koskaan käymänsä sodat – siitäkin huolimatta, että olemme yrittäneet ripustautua ennen sotaa varmoilta, moraalisesti ja sotilaallisesti ylivertaisilta voittajilta vaikuttaneisiin suurvaltoihin.

Luin teinivuosinani paljon sotahistoriaa, etenkin ilma- ja merisodan historiaa. Erityisesti sotamarsalkka Bernard Law Montgomery of Alameinin tietokirja Sodankäynti kautta aikojen (A History of Warfare) teki minusta lopulta pasifistin: sodalla on yritetty noin kuudentuhannen vuoden ajan tavoitella tai puolustaa monia hyviä, ihailtavia arvoja ja aatteita, mutta hyötysuhde uhrausten ja tulosten välillä on aina ollut tavattoman surkea. Parhaillaan käytävä sota Afganistanissa on siitä erinomainen esimerkki, ei mitään uutta eikä ennenkokematonta.

Ei hirviö näe peiliin katsoessaan hirviötä.

Muuan ateljeekriitikkoni valitti, että hänen oli vaikeaa hahmottaa kirjan varhaisesta käsikirjoitusversiosta, ketkä ovat hyviä ja ketkä pahoja. Tämä oli tarkoituksenakin. Minua kiinnosti paljon enemmän tutkiskella, millainen sotku syntyy kun laitetaan samaan purkkiin joukko ihmisiä, jotka kaikki haluavat aidosti ja rehellisesti ajaa kaikkien mielestä hyviä asioita. Absoluuttinen "pahuus" on epäuskottavimpia latteuksia mitä kaunokirjallisuus on koskaan keksinyt.

Historiaan on merkitty monia ajankohtia,
jolloin se mikä on aina ollut oikein ei enää koskaan olekaan oikein.

Tämä ajatus muotoutui päässäni vasta kirjan ollessa painossa, kirjoittaessani blogiini parikymmenen vuoden takaisen Kiinan matkan herättämiä ajatuksia, mutta siihen kiteytyy hyvin joitakin kirjan teemoja.

Mutta ei siinä kaikki.

Kyse on myös tuntemuksista, joita toisinaan tulee kun kohtaa pitkän ajan kuluttua ihmisen, joka on ollut kerran kovin tärkeä.
Kyse on myös kehonkuvasta, ja siitä mikä on henkilökohtaista eikä kuulu muille.
Kyse on myös menetyksistä, muistoista ja hyvästijätöistä.
Tämä kirja on omistettu äidilleni Riitta Mäkelälle (os. Ahokallio), joka menehtyi pitkän sairauden jälkeen vain muutamia viikkoja ennen kuin Karsta meni painoon.

Musiikkia Karstan maisemista

Karstan jokainen luku alkaa säkeellä, joista yhdessä muodostuu lauluteksti. Itse laulu syntyi vasta kirjan ilmestymisen jälkeen ja kuulostaa tällaiselta:

(”Vanhat ja viisaat”; sävel, sanat ja sovitus J. Pekka Mäkelä, Copyright © 2010 J. Pekka Mäkelä. Kaikki instrumentit, ohjelmointi ja laulu: jPM.)

 

...

Tähtivaeltajan numerossa 1/2009 julkaistu novelli ”Kolmekymmentä vuotta” (Owen F. Witesmanin englanninnoksena ”Thirty More Years”)sijoittuu samaan maailmaan kuin Karsta, mutta noin kaksikymmentäviisi vuotta myöhäisempään aikaan.