J. Pekka Mäkelä, ITE-musiikintekijä
Olen kuunnellut musiikkia innokkaasti koko ikäni. Kävin nuorna myös soittotunneilla – vähän aikaa. Mummuni innosti minua hanurinsoitto-oppiin, mutta täysikokoisen pianoharmonikan raahaaminen keskustaan kävi raskaanpuoleiseksi reilusti alle kymmenvuotiaalle, joten se sai sittemmin palvella vähän aikaa konsolin virassa avaruusalusleikeissämme, kunnes vanhemmat pistivät pelin lopulta myyntiin. Kitara- ja pianotunnit joitakuita vuosia myöhemmin jäivät kesken intohimoisen motivaation puutteessa. Tuon aikainen opetustapa – soitettiin nuottivihoista vanhoja laulelmia ja klassisia etydejä – vaikutti sekin kiinnostuksen pikaiseen hiipumiseen. Vasta noin kahdeksantoistavuotiaana, kun korvani aukesivat samoihin aikoihin sekä bluespohjaiselle soitannalle ja ns. uuden aallon musiikille, alkoi tuntua siltä että tätä minä haluan tehdä, haluan luoda musiikkia ja soittaa bändissä.
Valitsin instrumentikseni bassokitaran, monestakin syystä. Se kuulosti makealta ja tajusin, että basso on se voima joka saa musiikin kulkemaan (tai ei saa). Sitä paitsi kuvittelin, että bassonsoitto on helppoa, että basisti pääsee nopeasti mukaan bändiin. Siinä suhteessa olin tietenkin perin väärässä.
Kun sitten monta vuotta myöhemmin soitin ensimmäisessä bändissäni huomasin päätyneeni samoin tein myös bändin pääasialliseksi lauluntekijäksi. Pelkän basson varassa säveltäminen oli työlästä ja hankalaa etenkin kokemattomalle aloittelijalle, joten yritin opetella myös kitaransoiton alkeita (toistakymmentä vuotta kestäneen tauon jälkeen). Kulutin opintolainani neliraitakasettinauhuriin ja rumpukoneeseen, joiden avulla oli helpompaa näyttää, millaisia asioita minä niihin biisintynkiini olin oikeastaan haluamassa. Kun bändi sittemmin hajosi, jatkoin biisieni äänittelemistä. Oma ”kotistudio” oli hyvä menetelmä kokeilla kaikenlaista ja opetella asioita. Kiinnostus äänimaisemia kohtaan johti minut sittemmin tekemään muun muassa teatterimusiikkia ja äänitysharrastus ylipäänsä tuotti reilut parikymmentä vuotta myöhemmin Kotistudio- ja Oma studio -kirjat.
Lauluntekeminen on kuitenkin pysynyt minulle itselleni tärkeimpänä musiikillisen ilmaisun keinona.
Lauluja ja levytyksiä
