Lauantainen Spefi-Vantaa-tapahtuma sujui erinomaisessa hengessä. Kyseessä oli suhteellisen pienimuotoinen homma Tikkurilan kirjaston tiloissa: paikka on minulle tärkeä, sillä Tikkurilan kirjasto toimi minulle melkoisen arvokkaana henkireikänä 1990-luvulla, jolloin oma elämäni oli vähän vaiheessa.
Mietin etukäteen, olisiko minulla mitään annettavaa tai sanottavaa ”Rajat, rajaseudut, lähiöt ja syrjäytyminen” -keskustelussa, mutta totta on että tuohon aikaan olin itse kyllä melkoisessa syrjäytymisvaarassa työttömänä tai korkeintaan puolityöllistettynä, ylivelkaisena ja muutenkin masennuksesta kärsivänä. Minun kohdallani isoksi avuksi oli internet, jossa olin ehtinyt roikkua jo vuodesta 1989, ja sitä kautta muodostuneet ystävyydet ja verkostot. Internetin kautta sain hankittua lopulta myös kunnollisen työpaikan, joka auttoi vähitellen selviämään niistä veloistakin.
Itse paneelikeskustelu tarkasteli teemojaan moneltakin kannalta. Tieteis- ja fantasiakirjallisuudessa usein esiintyvät outcast– ja maverick-tyyppiset henkilöhahmot voidaan monessakin mielessä ajatella myös eräänlaisina syrjäytyneinä. Kirjailijat itse, kuten minä ja Tiina Raevaara auliisti myönsimme, ovat itsekin hyvin usein ulkopuolisia tarkkailijoita, eikä heidän syrjäisyyttään tietysti lainkaan vähennä köyhyysrajan tietämillä killuva tulotaso. Mielenkiintoinen oli myös keskusteluun tullut ajatus, että monien romaanien ja elokuvien vieraille planeetoille perustetut siirtokunnat kuvataan usein hyvinkin lähiönomaisiksi yhteisöiksi.
Ajatuksia lennähteli ilmassa paneelikeskusteluissa, paneelikeskusteluiden lomassa ja jatkoilla. Itselleni syntyi myös tarinanidea, joka saa ainakin toistaiseksi kulkea hurmaavan mitäänkertomattomalla työnimellä Itse. Ehkä siitä tulee joskus jotakin, ehkä ei. Aika näyttää. Mutta idea on syntynyt, ja jos siitä jotakin tulee, niin tietäkäätten että kuulitte siitä ensiksi täällä.
Kiitoksia kaikille paikallaolleille sekä etenkin uutteralle järjestäjäkaksikolle, ja onnea heille myös pian tulevaan merkkitapahtumaan!
