Lokakuussa, Washingtonissa ollessamme, huomasimme että Me’Shell Ndegéocello* esiintyi samassa, mainioksi havaitussa Howard-teatterissa, jossa olimme olleet juuri edellisenä iltana katsomassa Los Lonely Boysia. Saimme liput, näimme keikan ja olimme tyytyväisiä. Kyseessä oli Ndegéocellon kunnianosoitusilta edesmenneelle laulajalegendalle Nina Simonelle: setti koostui kappaleista, joita Simone oli esittänyt ja/tai jotka muuten liittyivät Simonen uraan. Samalta reissulta tarttui matkaan Pour une Âme Souveraine: A Dedication to Nina Simone -albumi, jota voi totisesti suositella.
Eilen, Helsingin Savoy-teatterissa, tuli tilaisuus vahvistaa positiiviset mielikuvat keikasta. Alkuun harvalukuiselta näyttäneen yleisön ikäjakauma viittasi siihen, että monet heistä olivat tulleet kuuntelemaan Nina Simonea eivätkä Me’Shell Ndegéocelloa, ja takaamme kuuluikin jonkun verran valituksia siitä miten kovalla Chris Brucen kitara surisi tai miten voimalla Deantoni Parks soitti rumpujaan – toisinaan. Kieltämättä Ndegéocellon komea bassotyöskentely ja sävykäs laulu olisivat saaneet olla vähän paremmin esillä, mutta silti: tämä on voimallista musiikkia, nämä olivat voimallisia tulkintoja ja voimaa(kin) sopi käyttää. Ennen kaikkea Parks näytti mallia, siitä miten valtavan määrän sävyjä, tehoja ja soundeja osaava ja tyylitajuinen rumpali voi tuottaa pienellä ns. moposetillä. Hienosti musiikkia sävytti myös kosketinsoittaja Jebin Bruni.
Enimmäkseen silmät kiinni laulanut Ndegéocello ei juurikaan puhunut eikä välispiikannut, mikä oli vähän harmi: hänellä on niin hurmaavan matala ja käheä puheääni että tämä kuulija toivoisi hänen myös laulavan enemmän sillä rekisterillä. Homma toimi hienosti kyllä korkeammaltakin, ei siinä mitään.
”To Be Young, Gifted and Blackia” ei kuultu (tosin levyllä sitä duetoinut Cody Chestnuttkaan ei ollut paikalla), mutta kuultiinpa hieno versio ”Tomorrow Never Knoẉsta” – Ndegéocello kertoi että Simonen Beatles-valinta oli ollut ”Revolution”, mutta että hän itse oli aina tykännyt paljon enemmän Lennonin yhden soinnun ihmeestä. Kaiken kaikkiaan hieno keikka, joka tietysti olisi voinut olla yhtä tuntia pidempikin. Ehkä jopa parempi keikka kuin Washingtonissa. Kyllä teitä nyt harmittaa ettette olleet paikalla, ja ihan aiheesta.
___
* Taiteilijanimen virallinen kirjoitusasu on vaihdellut vuosien mittaan. Wikipedian mukaan nykyinen muoto on Meshell Ndegeocello.
