Vaikka Los Angeles ei vastaa onkin ollut aina suosikkini sir Fred Hoylen tieteisromaaneista, kyllä Musta pilvikin teki vaikutuksen – siitä huolimatta, että sen sankari saa pari päivää sitten veronmaksajien elätettävänä olemisen lopettaneen suurisuisen ja vähätekoisen piripää-pikkurikollisen vaikuttamaan humaanilta. (No, verrattuna Infernossa mesonneeseen pissipäähän Kingsley on sentään lähestulkoon yhteiskuntakelpoinen…)
Viime vuosina on huomattu varsin mutkikkaiden molekyylien pystyvän syntymään avaruudessa, joten Hoylen spekuloima ajatus mustista pilvistä elämän ”tavallisena” muotona ja planeettaelämästä jonkinlaisena harvinaisena kummallisuutena on noussut esiin vakavammassakin mielessä. The Daily Galaxy -nettilehti siteeraa Freeman Dysonia, joka on ilmeisesti ryhtynyt pohtimaan vakavissaan elävien mustien pilvien kaltaisia olentoja.
Tämä ei ole ainoa esimerkki kohtalle sattuneista pohdiskeluista, joissa varovasti ehdotellaan, ettei ”Missä kaikki ovat?” olekaan oikea kysymys. Parempi olisi ”Mistä pitäisi etsiä?” Ja, ehkä, on ihan mahdollista, että vieras elämä on koputtanut ovelle ja olemme vastanneet: ”Mene pois, me etsimme vierasta elämää.” Ehkä me emme ole etsineet vierasta elämää, vaan toisia itsejämme, ikään kuin nämä viisi ja puoli miljardia itseämme eivät olisi aivan sopiva määrä tälle maailmankaikkeudelle.
Oho. Luin lyhyen artikkelin ja ymmärsin sitten että aika varovaisesta hypoteesista on kyse.
Mutta sinänsä älyttömän kiehtova ajatus, koska tuo ”Missä kaikki ovat?” on ikuinen kysymys. Tottakai, meidän pitäisi jollain lailla nyt äkkiä saada järjestys Tellukselle, että saadaan kahvipöytään jotain syötävääkin kun Musta Pilvi tulee kylään.
Siis, oli miten oli, köyhyys pois, ilmastonmuutos lopetetaan ja ihmiset alkavat käyttäytyä ihmisiksi, eikö?
Jaaha, taas kirjailija johon pitäisi tutustua. Otin nimen talteen, muiden odottavien joukkoon. Kiitos vinkistä!
Ripsa, hyvä idea!
Abana, on aina mukava toimia (mahdollisten) lukuelämysten välittäjänä.