Finnconnected

Tänä vuonna Finncon on levinnyt sujuvasti kolmelle päivälle. Ihan hyvä idea: kiinnostavia esityksiä ja keskusteluja ei ole niin pahasti päällekäin kuin yleensä. Oletettavasti etenkin Animecon-väestä suuri osa on kesälomalla, joten perjantai-iltapäivän(kin) kuluttaminen Kaapelitehtaan kulmilla ei ole mikään ongelma. Ei näytä olevan mikään ongelma.

Omalta osaltani coni alkoi oikeastaan sillä ohjelmanumerolla jota etukäteen hirvittelin eniten. Science in Science Fiction oli aiheena kiinnostava ja antoisa – ja on minulla siitä sanottavaakin – mutta en ole välttämättä kovin hyvä puhumaan englantia suurelle väkijoukolle aivan kylmiltään. Asiaan vaikuttaa tietysti nolousaspekti: vaikka englanninkielisen tekstin suomentaminen on aivan eri asia kuin englanninkielen puhuminen, onnistun silti kiusaantumaan töktök-aksentistani. Luultavasti aivan turhaan: muut panelistit ja yleisö tuntuivat pysyvän kohtuullisen hyvin kärryillä siitä mitä sanoin.

Pitäisi vain muistaa Hollolan kunnanjohtajaa Päivi Rahkosta ja hänen esittämäänsä kunnan tervetuliaistoivotusta Mekkilän kirjailijakokouksen aluksi: hänellä oli hyvin suomalainen nuotti englanninkielisessä puheessaan, mutta hän puhui selkeästi, tiiviisti, lyhyesti ja asiaa. Kaikki olivat tyytyväisiä. Samaisessa kokouksessa tuli keskusteltua niin monenlaisilla englannin murteilla ja korostuksilla ettei suomalaisaksentissa ollut totisesti mitään nolostelemista. Miksi olisikaan?

Pääsin myös esittelemään Karstaa pikaisesti ”SF-kustantajien” tuotannonesittelytilaisuudessa, jossa ainoa oikea kustantaja oli Kirjavan Jan Hlinovsky.

Karkelot jatkuvat huomenissa: yritän ehtiä puoleksipäiväksi Risingshadow.netin miittiin, kello 16 on vuorossa Exelillä ekselentiksi -keskustelu kirjanteon valmistelusta, ja illalla bileet. Sunnuntaina minua pääsee ihailemaan VIITE-tiskillä ja kello 15 julkisuomentamassa Philip K. Dickin klassikkoromaania Dr. Bloodmoney vuodelta 1965.

5 kommenttia artikkeliin ”Finnconnected

  1. No mitäpä sanoit Science In Science Fiction -aiheesta? Löytyykö keskustelut netistä?

  2. Juuri niin. Ihan turhaan. Panelistit ja muut ymmärsivät ihan hyvin. Se meni hyvin. Muut panelistit Al Reynoldsia lukuunottamatta olivat tasan samalla viivalla eikä panelistien taiteellisessa vaikutelmassa ollut eroja:-)

    Tämä aksenttikainous on jotenkin suomalainen ilmiö tai sitten ikäkysymys, sillä esimerkiksi rankasti murrettua englantia solkkaavat kreikkalaiset eivät kansainvälisissä yhteyksissä ryhdy miettimään moisia. Tai sitten nuoremmat… ei kait sitä aikuisen iässä enää tarvitse omaa puhettaan katua. Jos nuoremmat eivät ymmärrä, niin he voivat aina kysyä… 🙂

    Mutta siis. Ihan turhaan.

  3. Esa,
    keskusteluja ei löydy netistä, tietääkseni. (Sinänsä hyvä idea.) Puhuin mm. siitä, miten kirjoittajana toisinaan haluan venyttää vähän tieteen rajoja ja ottaa vapauksia, mutta kääntäjänä inhoan sellaista, koska vapauksien ottaminen tekee joskus vaikeaksi ymmärtää alkutekstiä ja kääntää sitä. Puhuttiin paljon myös tieteen eri osa-alueiden seuraamisesta (olemme Alin kanssa molemmat New Scientistin lukijoita) ja englanninkielen sanan ”science” kapeista merkityksistä: englannissahan ei ole sellaista näppärää sanaa kuin suomen ”tiede”, joka kattaisi kaiken luonnontieteistä yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden kautta tekniikan ja lääketieteen kaltaisiin soveltaviin aloihin.

    Vaiheinen,
    mukava kuulla että toimi. Ja olen samaa mieltä aksenttikainoudesta, sitä olen tässä itsekin pohdiskellut.

Kommentointi on suljettu.