Viime ajat, Archipelaconin jälkeen, olen keskittynyt tyypilliseen suomentajan kesätouhuun eli työntekoon. Sarah Lotzin Neljännen päivän suomennoksella alkoi nimittäin olla melkoinen kiire. Lopulta se lähti kustantajalle eilen illalla, muutaman päivän myöhässä.
Käännöshankkeiden myöhästyminen ei ole miellyttävä juttu, monessakaan suhteessa. Onneksi olen viime vuosina onnistunut pysymään aika hyvin aikatauluissani, osannut arvioida resurssit ja kirjan vaatiman ajan oikein. Se ei ole suomennostöissä välttämättä kovinkaan helppoa – etenkään minun (onneksi nykyään perin lievästi) bipolaarisella päälläni. Onneksi saan yleensä tehtyä melkoisen hyvää jälkeä silloin kun teen pitkiä päiviä.
Neljäs päivä palaa pöydälleni luultavasti muutamien viikkojen kuluessa kustannustoimittajan korjausmerkinnöillä koristeltuna. Muuten nyt on onneksi tilaisuutta ottaa vähän rauhallisemmin ja pistää nenäänsä ulkoilmaankin. Hunanin deadline häämöttää vasta tammikuussa, joten sen suhteen ei ole ihan vielä tarpeen tehdä ihan niin pitkiä päiviä. Vielä.
