Jenni Linturin toinen romaani Malmi, 1917 (Teos 2013) sijoittuu tähän lähikulmille. Siltamäessä käydään, Malmin kylässä ollaan, asutaan – ja taistellaan. Välillä piipahdetaan junalla pääkaupungissa kauempana etelärannikolla.
Linturin romaani kuvailee hyvin sisällissotaa edeltävien kuukausien elämän ja lojaliteettien kaoottisuutta. Ruotsinkieliset halveksivat suomenkielisiä ja päinvastoin, kaikki säätyläiset halveksivat työttömiä ja mustalaisia. Liittoutumisia tapahtuu pakosta, ja rakastumisen seurauksena. Kaunat johtavat veritekoihin, veriteot toisiin. Säätyläisyhteiskunta hengittää viimeisiään, mutta mitä tulee tilalle, paitsi epäluulon ja vihan myrkyttämä kaaos? Mitä väliä on yksilön kyvyillä, haaveilla ja unelmilla, kun muu maailma tuntuu tekevän parhaansa tuhotakseen ne?
Vanhahtava kieli sanoineen ja sanontoineen on tyylikäs epookin luoja. Linturin niukka ilmaisu ja lyhyet, katkeilevat kohtaukset tuovat välillä mieleen kaurismäkeläisen elokuvatyylin, mutta tässä romaanissa ei välttämättä parhaalla mahdollisella tavalla. Romaani on sarja irrallisia, lyhyitä katkelmia, joiden ajallinen suhde edellisiin jää usein lukijalle epäselväksi. Jatkuvuus uupuu. Muutenkin kirjan tapahtumien tarkemmat ajankohdat jätetään epämääräiseksi, lukija joutuu päättelemään niitä säätilasta ja vuodenkiertoon liittyvistä maininnoista, mikä on hieman harmillista mikäli haluaisi suhteuttaa tätä pienen kylän kertomusta sisällissodan ja itsenäistymisen historiallisten tapahtumien kronologiaan.
Mutta kyllä Malmi, 1917 parisataasivuisen mittansa kantaa, muutenkin kuin paikallishistorian ja tuttujen tiennimien bongaamisen mielessä.
