Tuossa taannoin, puhuessani Peter Gabriel Live in Athens 1987 -blu-ray-julkaisusta ennakkohehkuttelin And I’ll Scratch Yours -coverlevyä, jolla eri artistit esittävät versioitaan Peter Gabrielin lauluista. Kyseinen levy on ollut kuuntelussa nyt tovin.
Alkuun albumi tuntui miltei pieneltä pettymykseltä. Laimealta. Tylsältä. Kovin moni versioista tuntui menevän yli siitä mistä aita on matalin, saamatta lauluista irti mitään oleellisesti uutta. No, Feistin ja Timber Timbren versio ”Don’t Give Upista” muutti peliä vähän vaihtamalla mies- ja naislaulajien roolit Gabrielin ja Kate Bushin alkuperäisestä duetosta. Brian Enon ”Mother of Violence” tarttui vähän epätodennäköisempään raitaan ja teki siitä varsin Eno-maisen kollaasin. Stephin Merrittin ”Not One of Us” vei laulun vinkeällä tavalla alkuperäisversion aikojen nuorempien kollegoiden futupoppiin konemaisine konekomppeineen, karuine laulusoundeineen ja synasurinoineen. Useimmat tuntuivat lisänneen originaaliin vain vähän lisää kaikua. Vahvimmin paketista erottui lähinnä Randy Newmanin huikea ”Big Time”. Newman* känisee laulun sarasvuolaisen sisäisen bisneskonsulttisankarin roolin pianon säestyksellä kuin vain Newman pystyy.
”Solsbury Hillistä” en ole lauluna koskaan niin kauheasti perustanut, mutta kieltämättä Lou Reedin hidas meluvalliversio on varsin onnistunut – lieneekö Reedin viimeiseksi jäänyt levytys? Regina Spektorin ”Blood of Eden” on sekin kasvanut kuuntelukertojen mittaan. Bon Iverin banjovetoinen ”Come Talk to Me” alkaa lupaavasti, muttei oikein jaksa lunastaa lupaustaan koko laulun mitalta.
Peter Gabrielin alkuperäisversiot ovat yleensä kulkeneet niin vahvojen, harkittujen ja huolella työstettyjen sovitusten varassa, että on sinänsä mukavaa kuulla niitä toisenlaisinakin sovituksina – vaikka versiot eivät sinänsä kovin sykähdyttäviä olisikaan.
Mutta onpa vanhalle PG-fanille näinä päivinä toinenkin suuri odotuksen aihe. So-albumin kaksikymmenviisivuotisjuhlakiertue Back to Front ulottuu nimittäin Helsingin Hjalliin 20. toukokuuta 2014. Liput tulevat yleiseen myyntiin ensi maanantaina, mutta meille petergabriel.comin postitulistalaisille niitä on ollut saatavilla jo eilisestä lähtien. Eturivissä tavataan – kaksikymmentäviisi vuotta sitten olin jossakin Jäähallin peräparvella ja keikka oli silti ikimuistoinen. Ans kanttoo miten tällä kertaa.
___
* jonka nuoriso tuntee ehkä parhaiten Monk-sarjan tunnusmelodiasta, mutta jolla on takanaan mittava ura elokuvasäveltäjänä ja laulaja/lauluntekijänä: ”Short People”, ”Political Science” ja ilkeän niljakas ”You Can Leave Your Hat On” lienevät tunnetuimmasta päästä Newmanin lauluja.
Pidin myös ensikuuntelemalta eniten Lou Reedin ja Regina Spectorin versioista. Onneksi itse Man tulee Suomeen keväällä, koska aikaisemmin olen saanut liikuttua hänen spektaakkeleistaan ja positiivisesta energiastaan vain livetaltiointien välityksellä. Esim. Growing up -dvd on aivan huikea kokemus ihan vaan kotisohvalta. Eikä tosiaan ole ainoa.
(Ei tosin ehditty saada eturivin paikkoja, mutta ihan hyvät silti! 🙂 )
Mainiota!
Kahden nähdyn keikan perusteella (Jäähalli, Roskilde) PG on tosiaan näkemisen arvoinen. Ja Growing Up oli myös hieno. Myöhemmin julkaistu Still Growing Up oli vähän hämmentävämpi, koska keikkapaikka saattoi näkyvästi vaihtua kesken kappaletta, monta kertaa.