Jotakin on kadonnut

Tommi Liimatta esitteli uutta romaaniaan Rautanaula kesäkuussa samassa Liken kesäpressitilaisuudessa missä minä olin puhumassa Alasista. Liimatan huikea sanailu sai väistämättä kiinnostumaan romaanista ja hankkimaan sen lopulta käsiin.image
Kirjailijan verbaaliakrobatian tietäen Rautanaulan kerronta tuntuu alkuun melkeinpä kuivakkaalta. Keski-ikäinen myyntiedustaja palaa työmatkalta kotiin ja huomaa kotirouva-vaimonsa kadonneen jäljettömiin. Hän ei alkuun tiedä miten suhtautua asiaan, ja vielä vähemmän sitten kun kadonneelta vaimolta tulee ensimmäinen kirje. Vaimon sisar hermostuu ja järkyttyy paljon enemmän ja painostaa miestä toimiin.

Romaanin henkilöt eivät vaikuta ensisilmäykseltä erityisen miellyttävältä väeltä, etenkään itse päähenkilö, joka viettää lukemattomat työmatkayönsä enimmäkseen toisten naisten sängyissä, usein väärällä nimellä, siviilisäädyllä ja lupauksilla. Itse teksti kuitenkin kantaa erittäin hyvin ja saa jatkamaan kohti lopuratkaisua, jossa on aineksia klassisista rikostarinoista. Liimatan aikaisemmista teksteistä ja Absoluutisen nollapisteen deadpan-sanoituksista tuttu verbaaliakrobatiakin leimahtelee välillä vallan riemukkaasti. Toimiva kokonaisuus, niitä kirjoja joiden tekstin sujuvuutta mielelläni kuvaisin sanalla ”lukuisa”.