Tällä viikolla ei ole tullut pahemmin bloggailtua. Osasyynä on minun mittakaavallani sitkeä flunssa (ts. se on kestänyt yli kaksi päivää) joka on vienyt jossain määrin voimia. Olen tosin kirjoittanut ihan kohtuullisen paljon Paluuta. Romaanin kirjoittaminen on enemmän ajattelemista kuin näppäimistön hakkaamista, joten työtä voi sujuvasti tehdä puolikuntoisena sohvalla maaten. Palasten on loksahdeltava paikalleen. Kun kyseessä on (itsenäinen) jatko Alshainiin, tuottaa edellisestä kirjasta apinoitu rakenne omia ongelmiaan ja kummallisuuksiaan: välillä joutuu pohtimaan sellaisia kysymyksiä kuin mistä käsillä olevan osan kertojalle keksitään mielekästä tekemistä seuraavan puolentoista luvun ajaksi. Omia kimuranttiuksiaan aiheuttaa myös idea tehdä tarina, jossa kerronta ei mene edes niin lineaarisesti, vanhemmasta uudempaan, kuin Alshainissa. Tarkoituksena onkin saada aikaan tarina, jossa lukijan mielessä velloo kysymyksen mitä seuraavaksi tapahtuu? sijaan vaikkapa kysymys mitä hittoa juuri äsken tapahtui? tai tulkitsiko tämä tyyppi nyt ihan oikein, mitä tapahtui? – ja, pohjimmiltaan, miksi tuossa tapahtui noin?
Aika – ynnä kustannustoimittaja, ateljeekriitikot ja muut lukijat – näyttää, onko tämä mielekäs tapa rakentaa kiinnostavaa romaania. Ainakin toistaiseksi olen perusajatukseen tyytyväinen, ja ainakin toistaiseksi kertojille on löytynyt mielekästä tekemistä, joka on samalla aukaissut tarinaan (tai tarinoiden kokonaisuuteen) uusia tasoja, tai ainakin uusia polkuja ryteikköön.
Kirjuri viskasi minua 11 kysymyksen meemillä. Näitä ei ole toviin ollutkaan, ja ajatus tuntui hauskalta. Kysymyspatteri ei kuitenkaan ole kovinkaan helppo. Vaatii miettimistä. Mietin vielä, pystynkö edes vastaamaan niihin kaikkiin millään mielekkäällä tavalla.
Sen sijaan pistän tähän toisen kysymyssarjan, jota olen jonnin verran pohdiskellut siltä kannalta, miten hyvin määreet pätevät (ja ovat päteneet) minuun:
1. Vaikutatko pikkuvanhalta?
2. Pitävätkö muut sinua ”professorina”?
3. Elätkö jossain määrin omassa maailmassasi rajoittuneiden, omalaatuisten kiinnostuksen kohteiden parissa?
4. Opitko hyvin helposti ulkoa valtavia tietomääriä, mutta sinulla on vaikeuksia selostaa asioiden merkityksiä tai yhteyksiä (löytää niiden ”punaista lankaa”)?5. Tulkitsetko kirjaimellisesti moniselitteisiä, vertauskuvallisia ilmaisuja?
6. Puhutko muodollisesti, turhankin perusteellisesti, pikkuvanhasti, ”robottimaisesti”?
7. Keksitkö omalaatuisia sanoja ja ilmaisuja?
8. Ovatko äänesi, äänenkäyttösi tai puhetapasi epätavanomaisia?
9. Äänteletkö tahattomasti (ryitkö, murahteletko, maiskutteletko, huudahteletko)?
10. Oletko hämmästyttävän hyvä joissakin asioissa ja hämmästyttävän huono toisissa?
11. Puhutko ja ilmaisetko itseäsi vaikeuksitta, mutta sinulla on vaikeuksia sopeutua tilanteeseen tai eri kuulijoiden tarpeisiin?
12. Onko sinulla empatiakyvyn (eläytymiskyvyn) puutetta?
13. Teetkö naiiveja ja kiusallisia huomautuksia?
14. Vältteletkö katsekontaktia?
15. Haluaisitko olla enemmän tekemisissä tovereittesi tai muiden kaltaistesi kanssa, mutta et tiedä miten?
16. Haluatko olla muiden kanssa vain omilla ehdoillasi?
17. Puuttuuko sinulta henkiystävä?
18. Puuttuuko sinulta tervettä (maalais)järkeä?
19. Oletko huono joukkuepeleissä: etkö ymmärrä yhteistyön periaatteita tai laaditko omia sääntöjä?
20. Liikutko ja/tai elehditkö kömpelösti, erikoisesti tai huonosti koordinoiden?
21. Onko sinulla tahattomia kasvojen tai vartalon liikkeitä?
22. Onko sinulla vaikeuksia suorittaa loppuun yksinkertaisia, jokapäiväisiä askareita, koska toistat pakonomaisesti tiettyjä toimintoja?
23. Onko sinulla erityisiä rutiineita, joita ei saa muuttaa?
24. Kiinnytkö esineisiin tai asioihin poikkeuksellisella tavalla?
25. Kiusataanko sinua tai onko sinua kiusattu?
26. Onko sinulla erikoisia ilmeitä?
27. Onko sinulla erikoisia kehon asentoja?
Epäilisin, että aika monet kirjailijat (tai muutkin taiteilijat) saavat tästä kysymyssarjasta keskimäärin enemmän ”pisteitä” kuin ns. tavalliset ihmiset. Minä ainakin. Kyseessä on tietenkin mukaelma ns. ASSQ-lomakkeesta, josta on ollut puhetta mm. viime sunnuntain Hesarin jutussa, joka leikitteli autismin ja kouluampumisten mahdollisilla yhteyksillä.
