Näin itse vasta tänään ensi kertaa parisen viikkoa sitten ilmestyneen Raha-automaattiyhdistyksen Raymond-lehden ja siinä julkaistun, kesällä minulta tilatun novellin. Novelli on osa juttukokonaisuutta, jossa haastatellaan pelitutkijoita heidän näkemyksistään siitä, millaisia pelejä pelataan vuona 2042.
Minun pikku tulevaisuusskenaarioni näyttää itse asiassa noudattelevan – pelien osalta – aika hyvin asiantuntijoiden arvailuja. Eri asia sitten, miten hyvin piirtämäni Helsinki-maisema toteutuu kolmenkymmenen vuoden kuluessa: tulevaisuusskenaarioita on aina perin hupaisaa lukea sinä aikana, jota ne ovat kuvaavinaan. Toistaiseksi arvelen, että saatan olla hyvinkin oikeilla jäljillä.
Tilaustyö oli sinänsä kerrassaan mainio hanke. Tällaisen marginaalisemman kirjallisuuden tekijä ei pääse turhan usein kirjoittamaan novelleja, joista maksetaan ihan oikea kirjoituspalkkio. Minulle annettiin tarinalle hyvin väljät puitteet – lähinnä vuosiluku ja ajatus, että pelaaminen olisi jossakin muodossa mukana tarinassa – joten en kokenut missään vaiheessa joutuvani kirjoittamaan jonkun toisen laatimaa tarinaa. Tällaisia lisää!
