Tällä hetkellä sataa, ja ukkostaa. Ukkosenjyrinää alkoi kuulua iltapäivällä, kun yhteenvetopaneelikeskustelussa ryhdyttiin pohtimaan, miksi ”sanoinkuvaamaton”-teemaisessa kirjailijakokouksessa ei ole puhuttu juuri lainkaan (kristinuskon) jumalasta. Englanninkielinen käännös teemasta, ”beyond words”, vei monellakin ajatuksia ”beyond”-sanaa runsaasti viljelevään kristillisyyteen.

Mutta onhan siihenkin vielä aikaa. Kohta alkaa päättäjäisillallinen, jonka jatkot ovat perinteisesti jatkuneet melkoisen varhaiseen. Viimeistään kellon soidessa puolentoista tunnin yöunien jälkeen voi mieleen nousta muutamakin (eri uskontojen) teologinen käsite.

Ajatuksia on lennellyt. Olen itse parhaillaan oman romaanini suunnittelun ja kirjoittamisen välitilassa, ja melkoinen osa muistilehtiöön päätyneistä kirjauksista on ollut keskustelun(kin) innoittamia ideoita tarinaan. Itse asiassa mieleen on putkahtanut kokonaan uusi juonisäie, tai aikaisemman juonisäikeen eräänlainen reaalifantastis-maagisrealistis-vampiristinen jatke. Ajatukset ovat olleet enemmänkin keskustelun innoittamissa asioissa, eivät aina niinkään itse keskustelussa.

”Kirjallisuudessa ei ole kyse meistä itsestämme”, Ole Larsmo totesi alustuksessaan siteerattuaan ensin Salaisten kansioiden erään jakson alkua, jossa juuri ennen etäisessä Alaskassa sijaitsevan tutkimusaseman väki ilmoitti viimeisessä yhteydenotossaan: ”We are not who we are.” Me emme ole sellaisia kuin kirjamme, emme ole sellaisia kuin meistä kirjotetut lehtijutut (niiden tapauksessa, joista lehtijuttuja kirjoitetaan), emme edes sellaisia kuin Naamattu-profiilimme. Miksi pitäisikään olla?

Joka tapauksessa kirjailijat, kääntäjät, kirjallisuustoimittajat, tulkit ja kokouksen järjestävän tahon ihmiset ovat erinomaisen mukavaa porukkaa. Vaikka kirjailijakokoukseen suhtautuisi pelkästään aikuisten kesäleirinä, tänne tuleminen kannattaisi.

Lisää kultturelleja ajatuksia, ja jokunen kuvakin, jahka olen päässyt kotiin prosessoimaan sekä univelkaa että kokouksen antia.

• Tweet
• Pin It