Iia nakitti minulle Naamatussa meemin, johon nyt siis vastaan. Ideana on yksinkertaisesti kertoa kaksikymmentäviisi sattumanvaraista asiaa itsestä.

I Olin varmaankin joskus kymmenen korvilla, kun kävimme perheen kanssa Tukholman Sjöfartsmuseetissa, mistä minulle ostettiin komea juliste, jossa oli vanha kivipiirros 1800-luvun puolivälin täystakiloidusta höyrykorvetista. Piirroksen jokainen piiru, purje ja köysi oli varustettu kirjain- tai numeromerkinnällä. Joskus, kun oli aikaa, kaivelin Merenkulun tietokirjasta selitykset kaikkiin kohtiin. Sen jäljiltä osaan vieläkin ulkoa raakatakilaisen purjelaivan köysistön nimet.

II Sain ensimmäiset silmälasini keskikoulun toisella luokalla, joskus vähän toisellakymmenellä. Sittemmin näkö on huonontunut niin paljon, että linssien diopterilukemat ovat tuollaista miinus kahdeksaa. Oikeastaan vasta ihan viime aikoina, kun mukaan on tullut vielä ikänäköäkin – ja elämäni ensimmäiset moniteholasit – olen tajunnut, että minulla on itse asiassa aivan hillittömän huono näkö.

III Normaali työasuni käsittää t-paidan ja shortsit, viileämmällä verkkarihousut.

IV Ei sukkia tai jalkineita sisätiloissa. Ei missään nimessä sukkia tai jalkineita sisätiloissa, ainakaan kotona. Jalkojen verhoaminen vaikeuttaa ajattelemista.

V Näköön palatakseni: Inhoan loisteputkivalaistusta. Erotan silmäkulmastani (joka on valoherkintä osaa) loisteputkien värinän, ja sen näkeminen hermostuttaa ja ärsyttää. Nykyiset energiasäästölamput ovat siinä suhteessa miellyttävämpiä, tosin niitäkin käytän mieluiten epäsuorasti.

VI Isäni kirjoitti 60-luvulla slangipakinoita silloiseen Pääkaupunki-lehteen. Itse olen käytännöllisesti katsoen kadottanut oman nuoruuteni 70-luvun itähelsinkiläisslangin: osaan vähän paremmin kirjoista oppimaani 50-luvun slangimuotoa, mutta seiskytlukuversiota ei ole kovin hyvin dokumentoitu.

VII Kävin nuorena jonkin aikaa Aira Samulinin diskotanssikurssilla.

VIII Niin, kävin myös haitarinsoittotunneilla. Ajatus oli alunperin mummuni, mutta homma kariutui siihen että haitari oli aivan liian painava kapine alta kymmenvuotiaan raahattavaksi keskustassa pidetyille tunneille. Sittemmin soitin toimi monissa leikeissä avaruusaluksen kojelautana ennen kuin se myytiin.

IX Muiden sekalaisten duunien lisäksi olen joskus ollut Helsingin Länsisatamassa ahtaajana, ns. B-miehenä. Kolme päivää. Työhön tarjokkaita oli enemmän kuin töitä, ja hankkiuduin muihin hommiin.

X Toisinaan änkytän ja toisinaan minulta menee senat sakaisin kuin Dupontilla ja Dupontilla. Vaikka olenkin luonnostani ujo ja epävarma sosiaalisissa tilanteissa, tuo ei häiritse minua kovinkaa paljoa.

XI Olen ollut vauvaiän jälkeen sairaalahoidossa vain kerran: 1990-luvulla, jolloin minulta leikattiin tyrä.

XII (Olen kyllä tehnyt töitä sairaalassa melkoisen paljon 1980- ja vähän 1990-luvullakin, kroonikko-osastojen epäpätevänä apuhoitajana ja kylvettäjänä.)

XIII Olin teini-ikäisenä myös konekirjoituskurssilla, mutta en oppinut kunnollista kymmensormijärjestelmää. Enimmäkseen kirjoitan keskisormilla ja välilyönnit peukalolla.

XIV Filosofianopiskelijoiden julkaisemasta kalenterista opin 80-luvulla, että minulla on sama syntymäpäivä kuin Karl Marxilla. (Näköjään myös Blind Willie McTell kuuluu samaan porukkaan.)

XV Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden lehti Minervan pöllö julkaisi yhden kirjoitukseni, tosin nimettömänä. Kyseessä oli vastaus opinto- ja opiskelijatyytyväisyyttä käsittelevään kyselyyn, johon vastatessani menin heittäytymään varsin monisanaiseksi ja kiukkuiseksi.

XVI Ensimmäinen ostamani Tom Waits -levy oli (silloin noin puolisentoista vuotta vanha) Heartattack and Vine.

XVII Ensimmäinen omistamani bassokitara oli Ibanez. Se oli valmistettu siihen aikaan 60-luvun lopulla, kun Ibanez ei ollut vielä kovinkaan arvostettu merkki eikä vielä edes tehnyt täydellisiä kopioita (kuuluisia ”lawsuit”-malleja) amerikkalaisista soittimista. Basso muistutti hieman Fenderin jazzbassoa, mutta siinä oli lyhyt mensuuri ja kehnot peltikuoriset mikit. Lavassa oli paha halkeama. Ostin basson kolmellasadalla markalla vuonna 1981 ja myin sen vuotta myöhemmin sadallaviidelläkympillä, mikä ei ollut totisesti paljon edes silloin.

XVIII Kävin tuon Ibanezin kanssa silloisen Oulunkylän pop/jazzopiston (tarpeeton ylipyyhitään) pääsykokeissa. Pääsin varasijalle niin, että aloitin opinnot puolessavälissä lukukautta kun tilaa oli tullut. Opiskelin ponnettomasti parisen vuotta, mutta olin jo silloin huono harjoittelemaan.

XIX Pureskelin teini-ikäisenä kynsiäni. Nykyään onnistun yleensä välttämään sitä.

XX Nuorna ollessani meillä oli kotona keskikokoinen villakoira nimeltä Penni. Jos nyt ottaisin karvaisen lemmikin, se olisi todennäköisesti kissa.

XXI Ällistyn aina jos joku toteaa minun olevan ahkera tai saavan kauheasti aikaan (kirjoja, käännöksiä tai mitä lie). Itse pidän itseäni lähinnä laiskana haaveilijana. Ehkä minä vain alitajuisesti kuron kiinni niitä vuosia, jolloin en tosiaankaan saanut aikaiseksi yhtään mitään?

XXII Kirjoitin kyllä ensimmäisen kirjakäsikirjoitukseni noin viisitoistavuotiaana. Kyseessä oli 1600-luvun Ranskaan sijoittuva seikkailuromaani. Kässäri lienee edelleen jossakin tallessa, mutta tuskin sitä koskaan julkaistaan. Ei se ole sen arvoinen, ei todellakaan.

XXIII Ensimmäinen julkaistu kirjoitukseni oli kirja-arvostelu Kauppa ja koti -lehdessä vuonna 1972 Nils-Olof Franzenin nuortendekkarista Agaton Sax yllättää. Sekin on tallessa.

XXIV Oli minulla tallessa myös tähtitieteen peruskurssin luentomuistiinpanot vuodelta 1982, mutta muuttaessamme Pihlajistosta Puistolaan kahdeksisen vuotta sitten totesin, ettei niillä kukaan enää mitään tee, käsiala on kehnoa ja tilaakin vievät, joten kannoin paperinkeräykseen.

XXV Minulla ei ole pienintäkään aikomusta nimetä kahtakymmentäviittä kaveria, jotka haastaisin tähän meemiin.