Yllättävän pahasti voimia vienyt flunssa (yleensä selviän niistä parissa päivässä) pakotti jättämään väliin parikin kiinnostavaa tilaisuutta sen jälkeen, kun Työväenopiston johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa käyminen tuntui vieneen kaikki voimat. Sippi huomasi eilen illalla kotiin tullessaan minun toipuneen: olin alkanut taas nikkaroida – tai pikemminkin valmistella nikkarointia. Kirjoituspöytätyöläiselle tällaiset fyysisemmät projektit ovat loistavaa pään ja kehon tuuletusta.
Viimeisestä jäljellä olevasta, toissa syksynä ullakolta löytyneestä loimukoivuisesta pöytälevyn palasesta pitäisi siis tulla viimekeväisen viisikielisen basson nauhaton pikkusisko. Komponentteja ja tarvikkeita olen haaliskellut syksyn mittaan sieltä täältä, nyt pitäisi olla kasassa kaikki tarpeellinen. Luulisin. Joten on aika ruveta suunnittelemaan.
Bassoprojekti numero ykkösen disaini vähän ylipitkine yläsarvineen on osoittautunut vallan toimivaksi, joten piirtelin lyijykynä-ääriviivat sen mukaan. (Näkyvät kuvassa vähän heikosti.) Koska kakkosen kaula lapoineen on vähän erimallinen, mukailin yläsarvia enemmän Rickenbacker-henkisiksi. Lisää muutoksia tuli kun väistelin puulevyssä olevia rumpimpia oksia.
Kaksi- ja puolisenttinen pöytälevy on turhan ohkaista soitinlankuksi, joten tälläkin kertaa pitää turvautuman kaksikerrosrakenteeseen: tämä helpottaa myös lankun sisään näkymättömiin koverrettavien kevennys- ja akustointionkaloiden tekemistä. Pöytälevyä ei ole jäljellä tuota palaa enempää, joten alapuoli syntyy ainakin osittain äidin edesmenneen sohvan koivupuisen rungon palasista.
Raportoin projektin etenemisestä varmaankin samaan tapaan omilla sivuillaan kuin numero ykkösen kohdalla. Vaiheiden kirjaaminen ja kuvaaminen on itsellekin opettavaista. Pari mokaa tuli edellisellä kertaa vältettyä, kun kirjoittaminen sai pohtimaan asian uusiksi. Rakennuskertomus on sitä paitsi saanut sen verran paljon positiivista palautetta että julkaiseminen muidenkin opiksi ja iloksi lienee tälläkin kertaa perusteltua.
Ennen kuin pääsen basson kimppuun, on tosin odottamassa pari vähän pienempää nikkariprojektia. Niinpä minulla on aikaa katsella tuota lyijykynäpiirrosta ja korjailla sitä paremmaksi, jos siltä tuntuu.
