En ole ihan varma, olenko aikaisemmin lukenut Iain M. Banksin Kulttuuri-kirjoja. Jos olen, siitä on kauan. Siinä mielessä ei ehkä ole ihan järkevää aloittaa käymällä käsiksi sarjan ilmeisesti viimeiseksi jäävään teokseen (Banks ilmoitti aikaisemmin tässä kuussa sairastavansa parantumatonta syöpää). 
Pintakuvio (Surface Detail, suom. Ville Keynäs 2012) saapui kuitenkin talouteen suomentajansa ystävällisenä lahjoituksena (kiitoksia!), joten…
On nallewahlroosmainen omahyväinen tsiljardööri, joka katsoo että hänen itse hankkimansa rikkaudet oikeuttavat hänet tekemään mitä tahansa. On vanhempiensa velkojen vuoksi tsiljardöörin orjuuteen luovutettu nuori nainen, joka yrittää paeta hyväksikäyttöä, ja kun yritys tavallaan epäonnistuu täydellisesti ja toisaalta onnistuu aivan yhtä täydellisesti, hän haluaa kostaa tsiljardöörille. Kulttuuri-kirjojen maailman mittakaava on (vähintään) galaktista luokkaa, ja virtuaaliset ja ns. oikeat todellisuudet menevät helposti sekaisin lukijan lisäksi myös kirjan lukuisilta henkilöiltä. Mittakaavat, nopeudet, lukuarvot ja henkilögallerian koko ovat kepeästi avaruusoopperaluokkaa.
Suomennoksen teksti kuitenkin luistaa, ja yli paksu romaani kantaa tekstinsä mitan vallan mainiosti, vaikka yksityiskohdat jäisivätkin Kulttuuri-noviisille epäselviksi. Sivujuonissa käydään galaktisten mittojen sotaa milloin virtuaalisesti, milloin oikeasti, mutta pääjuoni – jos se nyt on pääjuoni – on pohjimmiltaan aika selkeä ja yksinkertainen. Loppuun lisätyt kuvaukset (henkiin jääneiden) päähenkilöiden myöhemmistä vaiheista tuovat pläjäykseen mukavan vanhanaikaista romaanitunnelmaa.
Pintakuvio on miellyttävä ”lukuromaani”, kuten tavataan sanoa. Saattaa olla, että missasin mahdollisia syvempiä tasoja, mutta kirja kyllä jaksoi viihdyttää koko mittansa edestä. Hieman kyllä ihmetyttää suomennoksen taiton väljyys: yli seitsemänsataasivuisen teoksen paksuutta olisi saanut ohennettua varmaan satakunta sivua vähän tiheämmällä riviväleillä ja kapeammilla mariginaaleilla ilman että teksti olisi vieläkään näyttänyt mitenkään ahdetulta. Nyt sivujen asettelu tuo mieleen pienoisromaanin, jota yritetään väenväkisin saada näyttämään täysimittaiselta.
