Treme-televisiosarjasta vielä. Eilisessä Mardi Gras -jaksossa vilahti mainio neworleansilainen Howlin’ Wolf -klubi, missä viime lokakuussa poikkesimme kuuntelemassa Beats Antique -yhtyettä. Jaksossa vilahti myös muutama Neville-niminen muusikko, Neville Brothersin veljeskvartetin jälkikasvua. Joka jaksossahan on nähty cameo-rooleissa melkoisen nimekästä muusikkokaartia, outlaw-kantrilaulaja/lauluntekijä Steve Earlea useammassakin. (Juuri hän värväsi sitä taitavaa viulistineitiä cajun-bändiin.)
Tremen vahva musiikkipainotteisuus ehkä jossain määrin paikkaa melkoisen kepoista juonta: tarinan tai ihmiskohtaloiden voimin sarja ei välttämättä jaksaisi viehättää. Mutta se musiikki, hitto vie. Sarjan neworleansilaiset ovat muistaneet kiroilla moneen kertaan kuinka kaikki haluavat heidän kaupungistaan vain musiikkia ja eksotiikkaa, mutta kukaan ei välitä neworleansilaisista. Tämän sarjan kohdalla asia on hyvinkin ymmärrettävää.
Tremen musiikkipainotteisuus ja musiikin soittamiselle annettu valtaisa minuuttimäärä tekee siitä enemmän musiikkiohjelman kuin fiktiosarjan, ja jossakin mielessä tekee siitä jopa enemmän musiikkiohjelman kuin mitä on YLE Teeman sinänsä hieno Iskelmä-Suomi. Sillä Iskelmä-Suomi ei luota niin paljoa kuvaamansa ja dokumentoimansa musiikin voimaan että uskaltaisi soittaa edes puolikasta kappaletta yhtä soittoa, puhumatta päälle tai katkomatta. Käytössä on ollut mielettömän upea videoarkisto ainutlaatuisia tallenteita, joska on pätkitty muutamien sekuntien mittaiseksi, muodottomaksi ja tolkuttomaksi silpuksi. Kokonaan soivat vain rasittavasti päähän tarttuva, yhdentekevä tunnusmelodia sekä lopputekstien aikana klassikkoiskelmiä laulavat ”tavalliset ihmiset”, mikä on sinänsä hieno ja oivaltava idea. Kaikki muu on pätkitty ja pirstottu.
Vihaavatko tekijät dokumentoimaansa musiikkia niin paljon? En usko. Muuten sarja on hienosti ja pieteetillä toteutettu, oivaltavia näkökulmia tarjoava. Voi hyvin olla, että tekijät eivät ole edes tajunneet että musiikin silppuamisessa olisi mitään kummallista tai halventavaa. Sillä näinhän televisio-ohjelmia nykyään tehdään. Jos joku haluaa katsella pitkiä musiikkitallenteita, katsokoon netistä.
Niin minä muuten teenkin. Televisionkatseluni on vähentynyt vuosi vuodelta, ja silppuvideokulttuuri on yksi keskeisiä syitä.
