On kirjailijoita – ja kääntäjiä – joiden pitää ehdottomasti nähdä kaikki välivaiheet paperilla ennen jatkomuokkauksia. Itse en kuulu tähän ryhmään, osittain tietysti siksi, että olin kääntäjänuraa aloitellessani 1990-luvun loppupuolella sen verran köyhä, ettei kirjoittimeen ollut varaa, eikä monisataaliuskaisia pumaskoja kehdannut mennä yliopistollekaan tulostelemaan. Yletön paperintuhlaus ei muutenkaan ole koskaan tuntunut tolkulliselta touhulta. Käännöksiä tulostan hyvin harvoin, tuskin koskaan. Omia romaanikässäreitä tulostan normaalisti vain silloin, kun teksti on lähdössä kohti muiden silmiä: kustannustoimittajalle ja ateljeekriitikoille.
Siellä tuo tulostuu.
Paluu on nyt siinä hermostuttavassa vaiheessa, että tekstiä on aika näyttää muillekin. ”Hermostuttavassa” siinä mielessä, ettei ennen muiden lukemista ole oikein mitään edellytyksiä sanoa, onko tuosta omituisesta pikku tarinasta oikeasti romaaniksi. Kyseessä pitäisi sitä paits olla (itsenäinen) jatko Alshainille, joten jonkinlaista linjakkuutta pitäisi löytyä sitäkin. Erojakin tietysti pitää olla. Tämän kirjan viiden osan kertojahahmot ovat erilaisia ihmisiä, eri elämäntilanteissa ja tilanteissa, vaikka tässä kirjassa keskeinen tapahtuma lähtikin alulle jo Alshainin viidennen osan päätösluvussa.
Nimi mietityttää edelleenkin. Paluu syntyi eräästä juoni-ideasta, jota en sitten käyttänytkään, mutta se sopii kirjaan kyllä… jonkinlaisella abstaktilla, rakenteellisella tasolla. Ja eräiden sivuhenkilöiden suunnitelmiin, jotka koskevat erästä päähenkilöistä. Mutta mietin vieläkin, pitäisikö nimi muuttaa. Hetken pyörittelin Tornia, mutta sennimisiä kirjoja on kasapäin. Hissi sopisi ehkä… tai Alas, jossa olisi mukava alkusointu Alshainiin. (Mikä tietysti aiheuttaisi vaikeuksia seuraavien Alshainin maailmaan sijoittuvien mahdollisten romaanien nimien suhteen.) Kirjaa on ehkä jo ennakkomarkkinoitu kirjakaupoille Paluu-nimisenä, joten ehkä uudelleen kastamisessa ei olisi enää mitään järkeä. Aion kuitenkin heittää ajatuksen kustannustoimittajalle.
En tiedä, pitäisikö olla huolissaan siitä, että tämänpäiväisellä pikaisella läpiluvulla ennen tulostusta teksti tuntui oikeastaan varsin mainiolta. Luultavasti tarkkasilmäiset ateljeekriitikot ja taitava kustannustoimittajani löytävät tekstistä yhtä ja toista korjattavaa – epäjohdonmukaisuuksia, kummallisuuksia, toimimattomia ratkaisuja, jankutusta, toistoa ja asioita joita pitäisi pohjustaa paremmin. Asioita, jotka jäävät ilmaan sellaisella tavalla, että niiden selittäminen seuraavassa tähän maailmaan sijoittuvassa (mahdollisessa) romaanissa ei vain toimi. Aika näyttää. Ilman ateljeekriitikoita ja kustannustoimittajia maailmassa kirjoitettaisiin huomattavan paljon vähemmän lukukelpoisia kirjoja.
