Joulukuisessa Raymond-lehdessä julkaistu novellini ”Neljäs maali” löytyy nyt Yrttimaan sivuiltakin. Lehdessä julkaistuna novelli lomittui artikkeliin, jossa keskusteltiin pelimaailman uusista tuulista, siitä millaista pelaaminen on vuonna 2042, vuonna johon novellikin sijoittuu.
En ollut lukenut muuta juttua kirjoittaessani novellin, joten siihen nähden oma pikku ennustukseni virtuaalisen ja täydennetyn todellisuuden käytöstä osui yllättävänkin lähelle peliasiantuntijoiden veikkauksia. Novelli on samalla ennustus siitä millainen Helsinki saattaisi olla kolmenkymmenen vuoden päästä. Aika näyttää, osuinko siinä(kään/kin) kohdalleen. Tällä hetkellä uskon kyllä, että tulevaisuudessa Helsingin keskusta on luultavasti nauhamainen vyöhyke kehäteiden ja hyvien julkuneuvoyhteyksien tienoilla, jolloin nykyinen kantakaupunki jää vähän syrjemmälle. En myöskään usko, että yksityisautoilulla olisi tulevaisuudessa niin suurta merkitystä kuin tällä hetkellä: se on ohi menevä muoti, kaikeksi onneksi.
*
Olen oppinut järjestötoiminnassa jo kauan sitten, että jos vuosikokoukseen tahdot mennä nyt, voi olla että hallitukseen päädyt. Olin asiasta hyvin tietoinen eilen piipahtaessani Villa Kivessä Helsingin kirjailijoiden kokoukseen. Vanha viisaus osoittautui jälleen todeksi: minusta leivottiin järjestön hallituksen jäsen seuraavan kahden vuoden ajaksi.
Olinkin jo ehtinyt pohtia, miten vähän minulla tällä hetkellä on luottamustoimia: ainoastaan jäsenyys Helsingin kaupunginteatteria hallinnoivan Teatterisäätiön edustajistossa (joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa), ja sekin päättyy tämän vuoden lopussa. Minkäs järjestömyyrä viiksikarvoilleen mahtaa.
