Patti Smithiltä on ilmestynyt uusi albumi Banga. Ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella voin suositella teosta lämpimästi: levy on vahva, rikas ja sävykäs. Suosittelen myös levyn Special Edition -version hankkimista. Bonusraita ”Just Kids” on vallan mainio ja hyvin Patti-mainen, minkä lisäksi mukana on tekijän itsensä kirjoittamaa tarinaa kappaleiden syntyhistoriasta. Spesiaalipainos on sitä paitsi esineenä viehättävä, kuin runokirja – mikä tietenkin sopii loistavasti nimenomaan Patti Smithille, jonka väkevää runoutta on julkaistu ja painettu kauemmin kuin hänen musiikkiaan.
En löytänyt tähän hätään videoita Bangan kappaleista, joten joudutte tänä sunnuntaina tyytymään viiden vuoden takaiseen tulkintaan klassikosta, joka oikeastaan summaa (edelleenkin) erinomaisesti, mistä Patti Smith on peräisin. Huikean Horses-esikoisalbumin avausraita ”Gloria (In Excelsio Deo)” alkaa hänen omalla runollaan ”Oath” ja muuntautuu vähitellen raa’aksi coverversioksi Van Morrisonin 1960-luvun Them-yhtyeen suurimmasta hitistä, aikanaan pahennusta herättäneestä ”Gloriasta”.
.
Voi vain toivoa, että olisi itsekin yhtä elinvoimainen reilun kymmenen vuoden päästä.
Gloria!
Patti Smith rulettaa aina! Bangan SE-versio lähti tilaukseen muutama päivä sitten. Innolla odotellaan kuultavaksi.
Patti Smithin vetovoima johtuu siitä, että hän on niitä muutamia 60-luvun jengistä hengissä säilyneitä. Juuret ovat siellä, se on alkuperäistä musiikkia. Ei tuollaista juuri enää tehdä. Viime vuonna olin Tukholman Fotografiskassa katsomassa Robert Mapplethorpe-näyttelyä, mukana oli monia kuvia nuoresta Patti Smithistä ja muutama lauluvideo hänen tämänhetkisestä musiikistaan. Olin lukenut Just kids jo aiemmin.
Ripsa,
itse olen mieltänyt Pattin ennen kaikkea 1970-luvun ilmiöksi. Runoilijana hän nojaa vanhempaan perinteeseen (Rimbaudiin, ennen kaikkea), mutta tällaisten tummasävyisten ainesten käyttäminen musiikissa on paljon, paljon lähempänä punkkia kuin hippimeininkiä. Etenkin 1990-luvun tuotannossaan hän on sitä paitsi ottanut vahvimpia musiikillisia vaikutteita grungesta, joka on sekin ennen kaikkea 70-luvun musiikin perillinen.
Ja kyllä, tuollaista musiikkia tehdään nykyään(kin) paljon. Historia (ja muistin lyhyys) eivät vain ole vielä ennättäneet suodattaa helmiä joukosta kuten 60-luvun suhteen on tapahtunut jo hyvän aikaa sitten. 😎
Jep. Ehkä. Minulla voi olla kyllä henk.kohtainen ongelma tuossa suhteessa, koska olin juuri tuon ensimmäisen aallon musiikin aikaan Jenkeissä pari vuotta. Ja olin nuori. Ja tilanne oli aika rankka, oli sota, Vietnam. Toinen henk.kohtainen ongelma on se, että kuulo alkaa olla mennyt. Soi siis päässä, se musiikki mikä soi.
Ripsa, ymmärrän kyllä hyvin. Minulla on puolestaan taipumusta hahmottaa musiikkia 1980-luvun alkupuolen uuden aallon jälkimaininkien pohjalta…