Ville Tietäväisen Näkymättömiin käsiin (WSOY 2011) on satsattu, ja se näkyy. Tietäväisellä on ollut taloudelliset rahkeet perehtyä tarinaansa perusteellisesti, myös paikan päällä. Myös kustantamo on satsannut teokseen ehkä enemmän kuin sarjakuvaromaaneihin on yleensä katsottu aiheelliseksi. Satsaus on ilmeisesti osoittautunut kannattavaksi, ja hyvä niin. Kirja on kiistämättömän lukemisen – ja ostamisen – arvoinen.
Tietäväinen piirtää tummin, maanläheisin sävyin tarinaa, joka voisi melkein yhtä hyvin kertoa Amerikkaan muuttavasta suomalaisesta siirtolaisesta 1900-luvun alkupuolella tai Ruotsiin muuttavasta suomalaisesta siirtolaisesta 1960–70-luvuilla. Köyhyyteen ja työttömyyteen sekä ympäristön painostukseen tympääntynyt perheenisä lähtee ulkomaille töihin. Heikosti kielitaitoista tulokasta stritataan silmään kaiken aikaa, raaka ja turvaton työ vaikuttaa terveyteen, kotona odottavan perheen elintason kohottamisyritykset tuntuvat valuvan kerta toisensa jälkeen hiekkaan. Vähitellen ikävä, ahdistus ja epäinhimilliset olot alkavat syödä myös miehen psyykeä.
Vaikka Tietäväinen pystyy hyvän pohjatyön ansiosta sitomaan tarinansa Marokon ja Espanjan nykytilanteeseen perin uskottavaksi, tarinassa on riittävästi ajattomuutta tekemään siitä kestävän klassikon, luullakseni.*
Tietäväinen saa lukijan pohtimaan myös Gibraltarin – Jabal Tāriqin (جبل طارق) – salmen merkitystä. Sen tiedetään olleen tuhansien vuosien ikäinen väylä maanosasta toiseen, reitti ihmisten ja kulttuurien hitaalle virralle pohjoiseen (ja aika ajoin eteläänkin). Nyt siitä halutaan tehdä Eurooppa-linnoituksen tarkkaan vartioitu, suljettu portti – portti joka vuotaa tarkoituksella, jotta pohjoisen ahneet sadistit saavat lisää nöyryytettäviä?
Kohtelivatko Euroopan neandertalilaiset samoin ensimmäisiä Homo sapienseja, jotka ajelehtivat puukanooteillaan ja hätävarapuunrungoillaan vaarallisen salmen yli etsiessään parempia elämisen mahdollisuuksia?
___
* Mikään ei ole niin hauskaa kuin lukea muutamankymmenen vuoden takaisten taiteen ammattilaisten tai harrastajien virheelliseksi osoittautuneita kuvitelmia siitä, mikä kestää aikaa ja mille nauretaan halveksivasti jo puolen vuoden päästä. Tulevaisuus, me olemme sinun vahingoniloasi varten!
