Risingshadow.netin uutisen mukaan suomalaisen tieteiskirjallisuuden pioneeri Erkki Ahonen on kuollut. Vaikka täällä olikin kirjoitettu scifiä jo vuosikymmeniä ennen Ahosta, pioneerin titteli on silti oikeutettu. Runoilijana ja ”tavallisena” prosaistina aloittanut Ahonen suhtautui scifiin keinona kirjoittaa korkeatasoista kaunokirjallisuutta, ei Outsiderin ja muiden aikaisempien vuosikymmenien kumppanien tyylistä heppoisehkoa viihdettä tai poikakirjoja.
Itse tulin varmaankin lukeneeksi Paikka nimeltä Plaston -romaanin aivan liian nuorena. Teos jäi kuitenkin mieleen, samoin Kuumatka, joka on pikemminkin ns. realistinen romaani, joka vain tapahtuu ensimmäisen kuulennon aikana, helteisen heinäkuun viikon kuluessa. Sitä lukiessani Apollo 11:stä ei ollut vielä kovinkaan montaa vuotta, joten ehkäpä kirjan maailma ja ajatukset oli minulle jollain tapaa tuttu. Plastonin esittelemä vieras maailma ei muistikuvani mukaan ollut kovinkaan vakuuttava, mutta epäilen, että kirjan päähenkilö, elämässään vähän päämäärättömästi ajelehtiva nuori mies, on saattanut hyvinkin vaikuttaa siihen, millaisia tyyppejä olen itse poiminut kirjojeni kertojiksi.
