Palautetta Karstasta tipahtelee pikku hiljaa. Enimmäkseen sekä lukijoilta saadut kommentit ovat olleet vallan positiivisia.
Warkauden lehden Sirpa Ylösen arviossa on kiinnostavia pointteja. Ylönen ei ilmeisesti ole varsinainen tieteiskirjallisuuden harrastaja, ja olenkin kaivannut ei-scifistien kommentteja. (Aikaisempien kirjojen kohdalla heikäläiset ovat suhtautuneet tuotantooni vallan positiivisesti.) Tuota kielikommenttia en ole tullut ajatelleeksikaan: tiedän kyllä että englanninkielen rakenteet kulkeutuvat käännöksissä helposti suomeen ja näyttävät (usein) perin tökeröiltä ja käännetyiltä, mutta ilmeisesti englanninkielen rakenteita on uinut myös omaan tekstiini. Noloa. Pitänee vähän pitää silmällä.
Myös Toni Jerrmanin vallan positiivinen Kauppalehti-arvio on nyt luettavissa netitse.
* * *
Ai niin, taiji-kaveri kysyi sen mihin olen vähän odotellutkin joutuvani vastaamaan:
K: ”No, kumpi se nyt sitten lopulta on?”
V: ”En mä tiedä, ei se oo kertonu mulle.”
* * *
Vähän tieteempi uutinen: Floridalainen biologiryhmä on tehnyt ensimmäisen laajamittaisen selvityksen vasarahaiden stereonäöstä, kertoo Science Daily -nettilehti. Tarkoituksena oli kumota lopullisesti virheellisenä pidetty, mutta sinnikäs teoria siitä, että vasarahaiden heimo kykenisi näkemään ihmisten tavoin eteensä molemmilla silmillään ja siten saisi syvyysvaikutelman. Perusteellinen tutkimus sitten näköjään osoitti, että heimon eri lajeilla on jotakuinkin järjestään erinomainen stereonäkö. Näin tiede toimii.
(Enpä muuten tiennytkään, että vasarahaita on monta eri lajia. Näin ihminen oppii.)
Mitäs pohjoishelsinkiläinen vihreä miettii näinä lakkautuslistan aikoina? Eikös sinunkin olisi jo aika ryhtyä viherryskriittiseksi. Vai onko sinulla poliitikon selitykset valmiina??
Aika karmaisevaltahan tuo virkamiesten lista näyttää. Melkoista puintia se on herättänyt vihreiden sisäisellä listalla. Tällä hetkellä ei vaikuta siltä että vihreitä olisi pahemmin menossa kokoomuksen kelkkaan listaa kannattamaan, ja toivottavasti ei sitten menekään.
Tulin tuossa lukeneeksi Karsta-romaanin ja piti käydä vähän nuuskimassa millainen tyyppi sen on oikein kirjoittanut. Vaikka täytyy myöntää että aika moni asia -noin romaanissa esitettynä- oli kovin vastakarvaan omiin näkemyksiini pidin kirjaa vallan hyvänä, kyllähän oikea suomalainen avaruusscifi on aina tarpeeseen. Herättihan tuo ajatuksia!
En muuten pitänyt päähenkilön sukupuolta mitenkään keskeisenä kysymyksenä, eihän tuo minusta vaikuttanut paljoa kiinnostavan sitä itseäänkään. (Hm, oliskohan tuohon pitänyt laittaa spoiler-varoitus…)
Nasuhorn, mielenkiintoista.
Tekee itse kullekin hyvää lukea kirjallisuutta, jonka aatemaailmasta ei pidä. Minun kirjoittamiseeni on esimerkiksi vaikuttanut melkoisesti ainoa lukemani Michael Crichtonin kirja, Dinosauruspuisto: Henkilökuvaus oli niin vastenmielistä ja kaavamaista (minun silmääni), että se alkoi vahvasti vieroittamaan klassisesta hyvä/paha-asettelusta.
No, ehkä vastenmielisyys olisi sentään omassa tapauksessani liian voimakas sana, mutta erilainen näkökanta kuitenkin. Pakko kyllä myöntää että olen itse asiassa eteläpohjanmaalainen maanviljelijä minkä pitäisi kai, ainakin poliittisten pilapiirrosten mukaan, olla helsinkiläisen vihreän arkkivihollinen. Jossakin vaiheessa sitä vaan aina huomaa että poliittisissa väittelyissä molemmat osapuolet ovat jossain oikeassa ja monessa väärässä, ihan kuin olisin lukenut tämäntapaista jossain kirjassa hiljattain… 🙂
Satun itse asiassa omistamaan kaikki kirjailija Mäkelän romaanit mutta 391 on jäänyt vielä toistaiseksi lukematta (ainakin yksi hyöty on ilmeisestä scifikirjan kansikuvasta: se selvästi helpottaa genreä tuntemattomille joululahjaostosten valitsemista genren harrastajille). Erityisesti päähenkilöt melko tavallisine ammatteineen ja kiinnostuksen kohteineen ovat miellyttäneet, ne tarjoavat mukavaa vastapainoa niille tavallisille avaruusagenteille jotka ovat mukamas töissä korkeintaan paikallisessa James Bond-virastossa. Päänkivistystä on aiheuttanut vain Nedut, joissa olisin kovasti kaivannut enemmän kovaa tietoa itse Nedujen teknologiasta ja kulttuurista, nyt ne jäivät minulle yhtä paljon tieteiselementiksi kuin yllättäen Helvetinjärven kansallispuistosta esiin ratsasteleva haltia-armeija joka opettaa ihmiskunnan elämään ekologisesti- tai sitten en vain tajunnut. Hyvä romaani sekin silti.
Taru sormusten herrasta lienee itselleni se ensimmäisenä mieleen tuleva kirja kirja jonka maailmankuvassa on paljon mätää (Tolkien ei ymmärrä todellisesta vanhan ajan maalaiselämästä yhtään mitään) mutta pidän sitä silti nautittavana taideteoksena.