Tänään on hyvään toviin ensimmäinen aamu, jolloin tunnen voivani ottaa hyvin omintunnoin rennosti. Töiden deadlinet on pidetty. Kirjamessurumba hoidettu, luullakseni, aivan kunnialla. Vaalit on voitettu.
Henkilökohtainen äänisaalis jäi 123 ääneen, joka on melkoisen mukavasti jotakuinkin tuntemattomalle, vähänlaisesti kampanjoineelle ensikertalaiselle. Sitäkin riemukkaampaa oli seurata Tavastian vaalivalvojaisissa Vihreiden voittokulkua sekä Helsingissä että koko maassa: koko maan tulos piipahti hetken ajan peräti yhdeksässä prosentissa, vaikka lopulta jäikin karvan verran alle. Ja Helsinki sitten… neljä lisäpaikkaa! Ja Koillis-Helsingin Vihreiden Essi valtuustoon ensikertalaisena, huikealla äänimäärällä – kiitos Essille itselleen ja hänen todella aktiiviselle tukiryhmälleen!
Vilpittömän iloinen olen myös monesta muusta loistavasta tyypistä, jotka menestyivät mainiosti. Esimerkiksi Thomas Wallgren, tuttu jo miltei kahdenkymmenen vuoden takaa lyhytaikaiseksi jääneen Tekniikan puntari -lehden toimituskunnasta.
Sitä paitsi pitkälti yli yhdeksänkymmentä prosenttia suomalaisista äänesti rasismia vastustavia puolueita. Jes!
Onnittelut äänistä! Aivan loistavaa tuo Vihreiden nousu Helsingissä!
Onnea. Ei yhtään huono saldo. Ja menihän ne äänet kuitenkin vihreän kokonaistavoitteen kasvattamiseen, eli ihan oikeaan osoitteeseen.
Kiitoksia, Esa ja Kivi!
Eipä ole tosiaan minullakaan mitään valittamista. Hyvä mieli vaaleista jäi sekä henkilökohtaisen osuuden että puolueen menestyksen kannalta.
Isohko miinus on bloggauksen aloitus sanalla ”Nonni” ja päättäminen sanaan ”Jes”.
Toivottavasti ko. ilmauksia ei näe käännöksissäsi 😉
Esa,
ko. ilmauksia näkee käännöksissäni vain, jos ne ovat juuri oikea valinta äänessä olevan kirjan henkilön suuhun.