Oman kirjallisen uran kannalta antoisa päivä oli oivaa päättää nauttimalla ensin erinomainen ateria parhaassa mahdollisessa seurassa ja perehtymällä sitten klassikon uuteen ja nuoreen tulkintaan.
Teatteri Hetken tiivistelmätulkinta Shakespearen Myrskystä Aleksanterin teatterissa (jota minä ajattelen yhä edelleenkin ”vanhana oopperana”) toimi parhaimmillaan kauniisti, rehevästi ja eloisasti. Myrskyyn on pitänyt tutustumani jo hyvän aikaa, eikä pelkästään siksi, että jokunen vuosi sitten mahdollisena käännösprojektina pyörinyt Dan Simmonsin Ilium/Olympos -kirjapari viittailee näytelmään melkoisesti. Olen huono lukemaan näytelmiä, joten oli ilahduttavaa nähdä teos sellaisessa muodossa johon se on tarkoitettu.
Hetken tulkinnan vahvoja elementtejä olivat äänimaisema ja ennen kaikkea visuaalisuus – kaikkein näyttävimpänä ja näkyvimpänä Ida Heimosen Ariel-hahmon akrobatiasuoritukset. Joidenkin hahmojen kohdalla tökki ilmeinen ristiriita näytelmähahmon iäkkyyden ja näyttelijän puheilmaisun ilmeisen nuoruuden välillä. Ääni kavalsi sen minkä kehonkieli onnistui peittämään. Mutta ehkäpä dialogin vähän kesäteatterihenkinen esitystyyli toisaalta sopii tällaiselle arvostetulle fantasiaklassikolle? Minua esitys jaksoi kyllä viihdyttää vallan mainiosti koko kestonsa ajan.
Torstai-iltana kerkiää vielä katsomaan.
