Hunanin käsikirjoituksen ensimmäinen versio alkaa olla voiton puolella. Ei valmis, mutta voiton puolella. Siksi blogikin on ollut hiljainen: olen käyttänyt kirjoitusenergiani romaaniin, ja käytän vielä vähän aikaa.
Perin kevytmielisesti Scriveneriin kirjattu miljoonan merkin tavoite mennee rikki ennen kuin ensimmäinen versio on valmis, mutta sen jälkeen kokonaismerkkimäärä kyllä pienenee varmaankin lähes kolmanneksella. Käsikirjoituksessa on yhtä ja toista jota sieltä pitää karsia – esimerkiksi teoksen runkona toimivaa päiväkirjaa on mukana tällä hetkellä aivan liikaa. Päiväkirja on oleellinen osa kokonaisuutta, mutta toistaiseksi turhankin tilaa vievä ja itseään toistava. Toisaalta voi olla, että editointikierrosten myötä tulee tarve laventaa jotakin tuolta ja jotakin täältä, ehkä lisätä uusia asioita, näkökulmia, tapahtumia, kohtauksia. Aika näyttää. Joka tapauksessa tästä näyttäisi tulevan tähänastisista romaaneistani pisin ja paksuin.
Olen kirjoitellut tarinaa epäjärjestyksessä, kohtauksen sieltä ja kohtauksen täältä (kuten olen ennenkin maininnut), ja tästä syystä on ollut välillä aikamoisen vaikeaa hahmottaa kokonaisuutta. Hunan tarvinnee kaiken kustannustoimittamiseen tarvittavan ajan jonka se voi saada.
Välillä tarvitaan myös hyvin omintunnoin pidettyjä taukoja. Niinpä, naputeltuani tekstiä vielä tämän illan, aion pitää viikon Hunanittoman loman ennen loppurypistystä.
