Haahuilevat naamiot

Kaunokirjallista tekstiä ei pitäisi lukea kirjoittajansa persoonan – tai näennäisen persoonan – kautta. Fiktio on jo oletusarvoisesti keksittyä, epätodellista: vaikka jotkut minua tuntevat ovat joissakin romaanieni henkilöissä nähneet minua itseäni, he ovat nähneet väärin. Toki käytän itseäni ja kokemuksiani työkaluna romaanihenkilöitä hahmotellessani, mutta yksikään heistä ei ole minä.

Kaikesta tästä huolimatta on hyvin vaikeaa lukea Kesyttömiä teorioita (Las Teorias salvajes, suom. Einari Aaltonen 2012) ja olla hahmottamatta kirjaa ja sen henkilöitä sen Pola Oloixaracin kautta, jonka tapasin puolitoista kuukautta sitten Messilän kirjailijakokouksessa. Nuori, akateeminen, hämmentävä, yllättävä käänteissään, ei välttämättä paljasta itsestään juuri pintaa enempää. Enkä puhu nyt Polasta, en siitäkään Polasta joka vilahtaa eräiden bileiden vieraana oman romaaninsa lopulla.

Kesyttömien teorioiden opiskelijanuoret – toisiinsa lomittuvissa aikatasoissa – haahuilevat, opiskelevat, mullistavat oppiaineitaan (ainakin omissa haaveissaan), solmivat parisuhteita, rikkovat parisuhteita, käyttävät toisiaan hyväksi, etsivät seksuaalisuuttaan tai ainakin omaa käsitystään siitä mitä seksuaalisuus on (eikä se välttämättä ole mitään erityisen kaunista tai romanttista). Lopussa, melkein yllättäen, joukolle (noin nykyajan) heitä löytyy hanke ja tavoite, johon he paneutuvat porukalla. Hankkeen seuraukset jäävät kuvailematta, mutta jos sellainen onnistuisi, temppu olisi kyllä kieltämättä aikamoinen nettiajan teekkaripila. Tai ei pila, vaan vakavampi keino kertoa jotakin ajastamme. Tai lähitulevaisuudesta. Tämä kirja voi hyvin olla, pohjimmiltaan, jonkinlaista lyhyen aikavälin scifiä. Sen perusteella mitä Polaa opin tuntemaan, hän on meidän naisiamme.

Tai sitten kyse on eräänlaisesta metataideteoksesta, jolla vakavamieliset kirjallisuuskriitikot saadaan näkemään tässä kirjassa jotakin, mitä se ei lopultakaan ole. Loppuratkaisun voisi oikeastaan lukea niinkin. Tulkinnoille Oloixaracin akateemista ilmaisua parodioiva teksti antaa hyvin, hyvin paljon kyynärpäätilaa.