En voi enää vaieta, vaan avaudun eräästä sanastollisesta keppihevosestani, joka on minua rieponut jo kauan ja jolla olen kiusannut tuttavia ja vieraita pienessä piirissä jo pitkään. Kyseessä on sana kaljuuna. Tämä sanahan on meritermiksensä varsin tuttu jopa maallikoille: kaikkihan tietävät, että sillä tarkoitetaan vanhanaikaista purjelaivaa, sellaista mitä merirosvot käyttivät joskus… ööö… 1600-luvulla? Suunnilleen tuollainen:
Tämän yleisen käsityksen mukaan kaljuuna on suomenkielinen versio englanninkielen sanasta galleon (joka on espanjalaista alkuperää). Useimmat sanakirjatkin kertovat niin. Aika monet sanakirjat, luoja paratkoon, mainitsevat kaljuunan myöskin englanninkielen sanan galley suomennoksena. Myös galley on laivatyyppi, mutta aivan toisenlainen: iso, etenkin Välimerellä vanhalla ajalla, keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella käytetty sota-alus, jonka liikkeellepanevana voimana oli (apupurjeiden ohella) iso määrä soutajia. Selityksen perusteella monet tavoittavat tämän laivatyypin korrektin suomenkielisen termin, joka on tietenkin kaleeri.
Mutta ei ole kaljuuna laivatyypin nimi muutenkaan, ei. Ylläolevassa kuvassa kyllä näkyy kaljuuna, mutta itse laiva ei ole kaljuuna. Kaljuuna on tuo laivan keulassa törröttävä ristikkouloke, jonka etummaisessa kärjessä on laivan keulakuva eli, aivan niin, kaljuunakuva. Englanniksi kaljuuna on, yksinkertaisesti, head. Tämä paljastaa myös kapistuksen toisen käyttötarkoituksen: laivakäymälähän on englanniksi yhä edelleen head, vaikka ne eivät enää sijaitsekaan laivan keulaan rakennetussa ristikossa.
Toinenkin käyttötarkoitus on helppo hahmottaa: laivan kokkapuuhun (bowsprit) takiloituja raakapurjeita (joita kutsutaan, ymmärrettävästi, sokkopurjeiksi) kuin vanhempien sotalaivatyyppien (eli karakkien) keulakorokkeelta (eli keulakastellilta). Tällainen kaljuunalla varustettu alustyyppi, galeoni, oli 1500-luvun uusinta uutta sotilastekniikkaa: galeonit olivat vanhoja, korkeita karakkeja sirompia, nopeampia ja helpompia käsitellä.* Juuri uudenaikaisten galeonien avulla englantilaiset saivat torjuttua Espanjan ”Voittamattoman armadan” hyökkäyksen vuonna 1588.**
Kaljuunat pysyivät oleellisena osana isoja sota- ja kauppalaivoja senkin jälkeen, kun galeonien tilalle tulleita alustyyppejä alettiin kutsua fregateiksi*** tai, jos kyse oli isommasta sota-aluksesta, linjalaivaksi (ship of line).****
Vähitellen sokkopurjeet korvattiin keulan harusköysiin kiinnitetyillä kolmiomaisilla haruspurjeilla (joista ulommaisen nimi oli pitkään halkaisija eli klyyvari eli liivari, kunnes vielä ulommaksi rikattiin ajopurje) ja kaljuunan purjeenkäsittelyllinen merkitys väheni. Miehistön vessatkin siirtyivät keulan laudoituksen sisäpuolelle. Kaljuuna säilyi kuitenkin lähes kaikkien suurten laivojen keulan koristeellisena elementtinä purjelaivojen ajan loppuun saakka, vaikka viimeiset sata vuotta kyse olikin lähinnä muutaman laudan (tai teräsrunkoon pultattujen koristelistojen) muodostamasta koristeesta – jonka kärjessä oli edelleen kaljuunakuva.
Mutta palataan vielä siihen 1500–1600-luvujen laivatyyppiin, joka on englanniksi galleon ja jota olen edellä jo kertaalleen kutsunut galeoniksi. Tämän termin olen oppinut lähes äidinmaidossa, tai ainakin Björn Landströmin upeasta Laiva-kirjasta ja Merenkulun tietokirjasta, joita opettelin likipitäen ulkoa 1960-luvun loppupuolelta alkaen. Tästä syystä pitäydyn galeoni-termissä edelleenkin. Joissakin yhteyksissä sanan suomenkieliseksi versioksi on tarjottu muotoa kaljuuni, jonka nähdessäni tulee mieleen erään ystäväni vakiolausahdus: ”Jos haluaisin oksentaa, osaisin kyllä työntää sormet itsekin kurkkuuni.” Ei. Galeoni. Se on asiaankuuluvan vanhahtava ja kertoo laivatyypin historiasta ja alkuperästä jossakin romaanisen kielialueen tietämissä.
Sitäpaitsi kalj-alkuinen laivatyypin nimi sotkeutuu helposti kaljaasiin, joka puolestaan on Itämerellä 1800-1900-luvuilla yleinen kaksimastoinen rannikkoalus, joka oli/on yleensä takiloitu kahvelikuunariksi tai -ketsiksi (eli -kitsiksi).*****
No niin, nyt olen saanut tämän pois tunnoltani. Mene, äläkä enää puhu ”merirosvokaljuunoista”.
____
* Lisäksi galeonien kyljet kaartuivat vesirajan yläpuolella sisäänpäin, joten laivan kansille sijoitettu raskas tykistö saatiin lähemmäksi laivan keskiviivaa. Näin galeonit olivat karakkeja vakaampia tykistöalustoja myös reippaammassa merenkäynnissä.
** Toki myös myrskyinen sää auttoi asiaa hajottaessaan espanjalaisten laivaston ajelehtiviksi yksittäisiksi aluksiksi yhtenäisen puu- ja tykistömuurin sijaan.
*** Vielä 1700-luvulla alukset luokiteltiin runkomallin mukaan. Myöhemmin fregatti-sanaa (engl. frigate) on käytetty pienehköstä sotalaivasta tai takilatyypistä, jota kutsutaan myös täystakilaiseksi (engl. full-rigged).
**** Englanniksi myös man of war (tai man-o-war, monella tavoin kirjoitettuna). Man-sanalla on vanhastaan ollut myös laiva-merkitys.
***** Suomenkielinen meriterminologia on kirjavaa. Jokaisessa satamakaupungissa on ollut omansa. Mutta tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä kaljuunoiden, kaljuunien tai galeonien kanssa. Ei tietenkään. Älä ole naurettava. Se on ihan eri asia.
