Hesarin nettisivuilla on mielenkiintoinen tiedeuutisotsikko: ”Rakkaus perunaan kesytti koiran”. Jani Kaaro kertoo siinä tutkimuksesta, jonka mukaan koiran geenit ovat eriytyneet sen veljestä sudesta joidenkin aivotoimintaan liittyvien asioiden lisäksi siinä, että koirat pystyvät susia paremmin käyttämään hyväkseen tärkkelyspitoista ruokaa. Tämä viittaa siihen, Kaaron mukaan, että jotkut susista ovat alkaneet ihmiselämään tutustumisensa tonkimalla tunkioita: ”Tunkiolla on harvemmin kuitenkaan ollut lihaa, vaan hiilihydraattipitoista jätettä, kuten viljaa tai perunaa.”
Raks, raks.
Aloitetaan perunasta. Kyseessä on alkuaan Andien vuoristosta, nykyisen Perun alueelta, kotoisin oleva kasvi, jonka leviäminen paikallisia yhteisöjä laajempaan maanviljelyskäyttöön alkoi suunnilleen 1500–1600-luvuilla jKr eli neljä–viisisataa vuotta sitten. Viljaa, erilaisia viljakasveja, on toki viljelty paljon kauemmin: nykytiedon mukaan ensimmäiset ihmisyhteisöt luopuivat liikkuvasta keräilijä-metsästäjäelämästä noin 6000–7000 vuotta sitten asettuessaan aloilleen ja ryhtyessään viljelemään maata. Arkeologisten löytöjen perusteella on arvioitu koiran kesyyntyneen sudesta kuitenkin jo paljon aikaisemmin, 15 000 – 35 000 vuotta sitten. Silloin ei ollut tunkioita, ei viljaa eikä perunaa. Ensimmäisten keräilijä-metsästäjien siirtyessä Amerikan mantereille yli 10 000 vuotta sitten he veivät kesyjä koiria mukanaan, sikäli kuin tiedämme. Maanviljelys ja karjankasvatus keksittiin Amerikoissakin vasta myöhemmin, mahdollisesti itsenäisesti.
Aluksi arvelin, että Kaarolle on tapahtunut vain sellainen tulkinnallinen kömmähdys, jollaisia sattuu useinkin kun ei-ammattikääntäjä kääntää vieraskielistä tekstiä. Ne eivät ole, tunnetusti, harvinaisia silloinkaan kun kyse on omasta mielestään hyvin kieltä ja aihepiiriä osaavasta toimittajasta. Esimerkkejä on runsaasti. Kaaro viittaa Naturen artikkeliin, jonka synopsis ei puhu mitään perunoista tai maanviljelystä. Saman tutkimuksen perusteella tehty New Scientistin uutinen kuitenkin viittaa samaan anakronistiseen ajatukseen: ”Ensimmäisten viljelijöiden jätteet saivat sudet koirankoppiin”.
Onko jollekulle ”oikealle” tutkijalle tapahtunut näin karkea ajatus- tai ajoitusvirhe? Ei mahdotonta. Tämä ei silti ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun genetiikan tutkimus antaa paleontologian ja arkeologian ajoitusmenetelmistä poikkeavia aikamäärityksiä. Näinhän tiede toimii: eri menetelmät tuottavat vähän ristiriitaisia tuloksia, mikä johtaa siihen että kaikkien menetelmien käyttötapaa ja soveltuvuutta arvioidaan ja kalibroidaan uudestaan, jolloin niistä saadaan luotettavampia ja tarkempia. Juuri tästä syystä minä enimmäkseen luotan tieteen varmistettuihin tuloksiin paljon enemmän kuin… no, vaikkapa pseudotieteen tuloksiin. Jos havainnot ovat ristiriidassa teorian kanssa, teoriaa muutetaan eikä havaintoja kiistetä tai väitetä tutkijoiden kansainvälisen salaliiton juonitteluksi.
Voi siis olla, että käsityksemme siitä, milloin sudesta kesyyntyi koira, vaatii pientä säätöä. Tai voi olla, että käsityksemme siitä, milloin maanviljely on saanut alkunsa, vaatii pientä säätöä. Toisaalta voi hyvin olla, että käsityksemme geneettisen muuntelun ”kellon” toiminnasta ja nopeudesta vaatii pientä säätöä. On myös erittäin mahdollista, että käsityksemme siitä, mitä paleoliittisen kivikauden metsästäjä-keräilijät käyttivät ravinnokseen, vaatii pientä säätöä: jos jotkut sudet tosiaan tykästyivät syömään esi-isiemme jätteitä niin paljon, että ottivat heidät laumakseen, voi hyvin olla että kyseiset porukat olivat enemmän keräilijöitä – juuresten ja kasvien syöjiä – kuin metsästäjiä.
Aika näyttää.
*
Täydennetäänpäs vähän. Science-lehden sivulla on vähän laajempi selostus tutkimuksesta, josta syntyy vaikutelma, ettei tutkimuksessa olekaan arvioitu ajankohtaa, jolloin koiran ruoansulatukseen vaikuttavat geenit ovat eriytyneet susista. Eli koiran kyky sulattaa tärkkelyspitoista ruokaa voi hyvinkin olla vasta maanviljelyksen jälkeen kehittynyttä. Siinä tapauksessa tulkinta susien kiinnostuksesta ihmisten jätteisiin ja kesyyntymisestä sen seurauksena kuulostaakin vain vähän turhan kapea-alaisen tutkijan (ja tiedetoimittajien!) harkitsemattomalta, katteettomalta spekuloinnilta.
Sciencen jutussa on myös tutkimuksen tärkeä pointti koiranomistajille: nykykoirille ”luonnollinen” ruokavalio ei suinkaan ole sitä mikä on luonnollinen ruokavalio susille (riista ja raadot), sillä koiran ruoansulatus on kehittynyt ja muuttunut vuosituhansien myötä melkoisesti. Joten viljaa sun muuta lihatuotteiden lisäksi sisältävät koiranruoat ovat luultavasti ihan käypää ravintoa.
