Oli tarkoitus märehtiä vielä ainakin tämän viikon Paluun rakennetta, lueskella lähdekirjallisuutta ja miettiä tarinan käänteitä. Tekemistä on vielä – homma alkaa kyllä hahmottua, ja kokonaisuudessa tuntuu olevan ideaa ja etenemisen edellytyksiä. Silti suunnitteluhommaa on edelleen. Karsta osoittautui aikanaan niin hankalaksi saada kirjoitettua luullakseni siksi, että jätin (tarkoituksella) rakennesuunnitelman aikaisempaa väljemmäksi ja luonnosmaisemmaksi.
Mutta kävi niin, että maanantaiaamuna minulla oli niin vahva mielikuva kirjan alkuluvun tilanteesta, että oli tehtävissä vain yksi asia: aloittaa kirjoittaminen. Ja sitä on tässä sitten tehty. Kasassa on tällä hetkellä vähän toista lukua. Ensimmäinen luku on vähän erilainen kuin aikaisemmissa kirjoissani, sekä tunnelmiltaan että tapahtumiltaan. Kirjan ensimmäisen osan päähenkilö/kertoja tekee siinä jotakin, mitä luullakseni kukaan kirjojeni aikaisempi päähenkilö ei ole eläessään tehnyt.
Koska tämä kirja sijoittuu Alshainin maailmaan (vaikka onkin suhteellisen itsenäinen romaani), tarkoituksena on noudattaa Alshainin rakennetta: viisi osaa, viisi kertojaa (ja muutama muukin yhtäläisyys). Luultavasti joudun pitämään viimeistään ykkösosan kasaan saatuani kunnon mietintätauon ja rakentelemaan lopun valmiimpaan kuosiin, mikäli sitä ei tapahdu jo ennen. Mutta niin kauan kun vauhtia piisaa…
Kirjan työnimi Paluu on kysymysmerkki sekin. Se viittasi alunperin varhaiseen juoni-ideaan, josta sittemmin luovuin, kun hommasta ei tuntunut tulevan erityisen toimivaa – ainakaan tämän romaanin puitteissa: saatan käyttää ideaa mahdollisissa myöhemmissä Alshain-maailman kirjoissa, jos siltä tuntuu. Tämän hetkisessä suunnitelmassa kirjassa tapahtuva palaaminen on ehkä jossain määrin abstraktimpaa ja vähemmän ilmeistä kuin työnimeä kehitellessäni, mutta toisaalta… katsotaan nyt, miten homma etenee. Kirjoittaminen on vasta alussa.
