Huomenna alkaa NaNoWriMo eli National Novel Writing Month. Oikeastaan pitäisi puhua InNoWriMosta, koska ajatus ja innostus on jo kauan sitten levinnyt muihin maihin, myös Suomeen. Kansainvälisen romaaninkirjoituskuukauden ajatuksenahan on tuottaa kokonainen 50 000 sanan romaani marraskuun aikana: kirjoittamisen saa aloittaa huomenna kello 00:00 ja se pitää lopettaa 30. marraskuuta kello 23:59:59.
Erinomainen ajatus hyötykäyttää pimeää marraskuuta.
Ei, en ole osallistumassa hankkeeseen. Tarkoitus on kuitenkin pullauttaa ilmoille romaanin käsikirjoitus vuoden loppuun mennessä. Aikaa ei siis ole hirveästi kuukautta enempää, varsinkin kun aion vielä käyttää viikon–pari suunnitteluun, lähdemateriaalin lukemiseen ja rakenteen laatimiseen. Etukäteen laadittu, luvuittain etenevä rakennesuunnitelma on minun kirjoittamiselleni yhtä iso välttämättömyys kuin deadlinekin. Ilman niitä ei mitään synny.
Reissun aikana muistikirja oli jotakuinkin koko ajan käden ulottuvilla, ja kyllä siihen kaikenlaista tuli kirjattua. Näissä hommissa ei täydellistä lomaa ole edes teoriassa mahdollista viettää, alitajunta kyllä paiskii töitä silloinkin. Siinä mielessä bussissa ja lentokoneessa torkutut tunnit ovat oikeastaan aika tehokasta työaikaa. Puolihorroksessa syntyy kaikenlaisia ideoita ja siitä herää sen verran helposti että niitä pystyy kirjoittamaan muistiinkin ennen kuin ne unohtuvat. Onneksi ei tarvitse haaskata elämäänsä auton ratissa: sekä luova puolihorros että asioiden merkitseminen muistiin jäisivät paljon vähemmälle. Tai sitten se elämä.
