Olen katsellut Malmin kirjaston ovensuussa olevaa koripunosarkkua jo hyvän tovin, itse arkkua ja sen kanteen kiinnitettyä lappua ”Kierrätyskirjoja – saa ottaa”. Muutama viikko sitten uskaltauduin lopulta toimimaan.
Talomme ullakolla on nimittäin ollut monta isoa muovilaatikollista kirjoja. Ne ovat hyvää, erinomaisen hyvässä kunnossa olevaa tavaraa, enimmäkseen peräisin äitivainaan kirjahyllyistä ja säilytetty sittemmin kosteudelta ja pölyltä suojassa. Lisäksi mukana on ollut jonkun verran kirjoja, joita emme ole sittenkään katsoneet tarvitsevamme. Joukosta on poimittu ne, joille tuntui löytyvän käyttöä ja/tai sija meidän kirjahyllyssämme. Muita on kaupiteltu useammallakin eri kirpparilla. Määrä on vähentynyt pikkuhiljaa, mutta silti niitä on paljon.
Eräänä aamuna, käydessäni viereisessä rakennuksessa aamu-uinnilla, pakkasin reppuun muutaman kirjan ja jätin ne vaivihkaa koripunosarkkuun. Seuraavana aamuna vilkaisin muina miehinä laatikkoa, jossa ei näkynyt enää yhtään edellisellä reissulla tuomaani teosta. 
”Tuo vaan, kyllä ne kaikki menee”, nyökytteli kirjastotäti sattuessaan korin ääreen muutamaa päivää myöhemmin tuodessani lisää kirjoja. Ja olen noudattanut kehotusta. Yleensä aamu-uinnille lähtiessäni repussa on viiden–kuuden kirjan pino, joka jää kirjastoon ja jatkaa sieltä matkaansa… jonkun kotiin.
Tässä kierrätyksessä kaikki voittavat. Lukijat saavat luettavaa, kirjat pääsevät lukeviin käsiin ja meidän ullakkomme palokuorma pienenee. Osa kirjoista on epäilemättä sellaisia, joita on vaikeaa muualta saada, kun painokset ovat aikaa sitten loppuneet tai menneet kustantamon varastosta makkeliin. Ajatus kirjojen tunkemisesta roskikseen tai (pehmeäkantisten tapauksessa) edes paperinkeräykseen on tuntunut niin vastenmieliseltä, etten ole siihen ryhtynyt. Nyt kirjat voivat jatkaa elämäänsä. Osa ehkä palaa samaan kierrätyskoriin ja sieltä jonkun toisen käsiin. Ehkäpä joku päätyy jopa kirjaston omiin kokoelmiin.
En ole selvästikään ainoa Malmin kirjaston korin ruokkija, ja Malmi ei ole varmastikaan ainoa kirjasto jossa kierrätyskori on. Minulle se on kuitenkin sujuvasti vakioreitin varrella, ja noita kirjoja on tuolla vielä jokunen odottamassa…
Kesäkaupungissani Heinolan pääkirjastossa toimii vastaavanlainen vaihtari. Hyvällä omallatunnolla voi ottaa, vaihtaa, viedä. Kannatettavaa toimintaa. En minäkään voi työntää kirjoja roskikseen. Suhtautumiseni on sama sodan ajan lapsena elintarvikkeiden suhteen, en pysty hävittämään ruokaa, olen kokenut nälän aikoinaan. Nykyään pitäisi olla rouvimpi, koska vartaloni oma ympärysmitta pyrkii kasvamaan.
PS Näimme 30.5. SKL:n seminaarissa ja kokouksessa. Runsas osanotto, oli mukava ja valistava kesänalkutilaisuus.
Seppo,
erittäin kannatettavaa tosiaan. Ruoan suhteen pitäisi täälläkin kyllä osata jättää jotain syömättäkin.
Ja kokous oli tosiaan mainio tilaisuus.