China Miévillen neljäs romaani Iron Council (2004) on odotellut hyllyssä lukemista jo useamman vuoden. Kyseessä on kolmas ns. Bas-Lag-maailmaan sijoittuva itsenäinen romaani: 
trilogiasta ei voi puhua, kirjoja vain sattuu olemaan kolme ja osa niiden tapahtumista sijoittuu samaan New Crobuzonin kaupunkiin: Perdido Street Station kokonaan, The Scar alkaa sieltä, Iron Council poikkeilee siellä ja päättyy sinne. Edellisten kirjojen tapahtumista on vuosikymmeniä aikaa, mutta maailma on entinen, barokkisen rönsyilevä sekoitus fantastisen magian eri muotoja ja steampunk-henkistä kuvitelmaa 1800-luvun luokkayhteiskunta-Lontoota.
Kirjan ”Rautaneuvosto” on ajatuksena vinkeä: turhautuneet, päähän potkitut monirotuiset ja -lajiset rautatieläiset kaappaavat junan ja jatkavat matkaansa maailman ääriin rakentaen junan edessä rautatietä, joka puretaan junan kuljettua: kuin vanhoissa piirretyissä! Matka ei kuitenkaan pääty maailman ääriin kuten The Scarin kapinallisella laivastolla, vaan juna legendoiksi muuttuneinen kapinallisineen lähtee lopulta paluumatkalle New Crobuzoniin hätää kärsivien vallankumouksellisten avuksi.
Miévillen teksti on runsasta, rönsyilevää ja visuaalista: maailma toimisi ehkä kirjaa paremmin (melkoisen) kalliina televisiosarjana Game of Thronesin hengessä. Kokonaisuus kuitenkin pysyy kasassa ja toimii – ei niin hyvin kuin julman lumoava, eheä The Scar, mutta toimii kuitenkin. Iron Council on Miévillen kirjoista ehkä avoimimmin poliittinen ja myös kulttuuriantropologinen. Itse kuitenkin suosittelisin Miévillestä kiinnostuneita aloittamaan jostakin toisesta romaanista – vaikkapa juuri The Scarista, josta itse aloitin: Bas-Lag-kirjoja ei tarvitse lukea järjestyksessä. Tai Toisista. Tai Embassytownista.
* * *
Konkreettisia tuloksia työnteosta -osasto: kävin aamulla hakemassa postista paketillisen Steph Swainstonin Uusi maailma -kirjan kääntäjänkappaleita. Ehdinkin jo ihmetellä, missä viipyvät, kun kaupoissakin kirjaa jo näkyi.
