Uudessa New Scientistissä (lokakuun 29. päivän numero tuli vaihteeksi ajallaan, eikä viikon–parin perästä) on mielenkiintoinen aukeaman juttu, jonka mukaan (erityisesti) Israelissa on viime vuosina käyty monta oikeudenkäyntiä, jossa kehitysvammainen henkilö on nostanut syytteen lääkäriä vastaan siksi, että lääkäri ei ole suositellut hänen vanhemmilleen aborttia, vaan on antanut kantajan syntyä.
Tällaisia oikeudenkäyntejä on erityisen paljon nimenomaan Israelissa monestakin syystä. Ensinnäkin maan lääketiede on varsin korkealla tasolla, ja laajat sikiötutkimukset ovat yleinen käytäntö. Monet kehityshäiriöt voidaan todeta jo varhaisessa vaiheessa, joten vanhemmilla on mahdollisuus harkita aborttia. Jos lääkäri ei huomaa tai jättää kertomatta jostakin sellaisesta ongelmasta jonka pitäisi olla havaittavissa, hänen voidaan katsoa laiminlyöneen tehtäviään. Vauraassa maassa on tietenkin myös mahdollista saada melkoisen isoja korvauksia, jotka helpottavat vamman kanssa toimeentulemista koko loppuelämän ajan.
Toinen syy on, että israelilaiset ovat tavallista alttiimpia perinnöllisille sairauksille. Vaikka maahanmuuttajien osuus väestöstä saisi perssuomalaiset kakkimaan alleen, monet tulokkaatkin ovat peräisin perin sulkeutuneista yhteisöistä, jotka eivät ole juurikaan sekoittuneet ympäröivien väestöjen kanssa. Monet perinnölliset sairaudet ilmenevät vasta silloin, jos ”viallisen” geenin saa sekä isältään että äidiltään. Lähi-Idässä on muutenkin harrastettu paljon lähisukulaisten keskeisiä avioliittoja, eikä kyse ole pelkästään konservatiivisista juutalaisyhteisöistä: perinnöllisten tautien kasautuminen riepoo yhtä lailla myös Israelin kristittyä ja beduiiniväestöä.
Joissakin konservatiivisissakin uskonnollisissa yhteisöissä on tämän vuoksi joustettu perinteistä ja sallittu sekä sikiötutkimukset että abortti, mikäli syntyvä lapsi esimerkiksi sairastaisi kystistä fibroosia. Israelin terveysviranomaiset ovat ottaneet järkevältä tuntuvan asenteen, joka ei tuomitse sisäsiittoisia avioliittoja: ”Mene kaikin mokomin naimisiin serkkusi kanssa, mutta ole perillä riskeistä.”
Sisäsiittoisuus on vanha ongelma myös Suomessa, vaikka tilanne ei olekaan koskaan päässyt niin vakavaksi kuin Israelissa: olemme peräisin kahdesta pienestä populaatiosta Pähkinäsaaren rauhan rajan kahdelta puolelta, ja myös meillä on suosittu avioliittoja mieluummin oman kylän väen kuin vieraiden kanssa. Monien harvinaisten perinnöllisten sairauksien maailmankartalla näkyy iso kasauma jossakin Pohjanmaan kunnassa ja muutama tapaus Pohjois-Amerikassa tai Australiassa: niillä seuduilla, joihin sisäsiittoiset suomalaiset ovat asettuneet ja pariutuneet kotiseudun tyttöjen ja poikien kanssa.
Sikiöseulontojen sopii siis yleistyä. Tämä maailma ei kaipaa lisää väkeä, mutta syntyvistä soisi suuremman osuuden olevan ihmisiä, jotka voivat olla vilpittömästi onnellisia siitä että ovat syntyneet, ja tietävät olevansa toivottuja.
