”Ja sen laivan nimi ei ollut rakkaus…”

En olekaan  kiusannut teitä varmaankaan moneen viikkoon omalla musiikillani. Anteeksi, koetan parantaa tapojani. ”Hiljainen tyttö” on toinen kahdesta varmaankin eniten versioimastani omasta laulustani. Alunperin kirjoitin sen parisenkymmentä vuotta sitten: olin ollut katselemassa Tall Ships Racen lähtöä Helsingin Eteläsatamasta, ja huomioni kiinnittyi kauniiseen, tummatukkaiseen nuoreen naiseen, joka jäi yksin ja palelevana seisomaan Katajanokan betonilaiturille. Hän katseli, kuinka silloinen maailman suurin purjekoululaiva, kolmimastofregatti Mir, hinattiin Kustaanmiekan salmen läpi merelle.

Tämä on muuten ensimmäinen julkaistu äänitys, jolla kuullaan taannoin rakentamaani Steinhöfner-bassoa, tosin (kuten bassolle sopii) varsin säestävänä, hillittynä ja silmille hyppimättömänä soittimena. Tämä on luultavasti myös ensimmäinen kerta, kun päästän ilmoille mitään, missä olen soittanut djembeä.

Kuten ennenkin, miksaan koko hoidon luultavasti kokonaan uusiksi sitten kun rupean laatimaan näistä pikku hiljaa äänittelemistäni lauluista jonkinlaista kokonaisuutta.