Viime kesänä Roskildessa näkemäni Prince pääsi sitten lopulta Helsinkiinkin asti, ja edellisen keikan perusteella odotukset olivat korkealla. Pitkälti Prince niihin vastasikin. Hjallin akustiikka veti tosin soundeja aikamoiseksi kaikumössöksi ja vaikeutti pitkiin jammailusikermiin upotettujen laulunkatkelmien tunnistamista, mutta sekä bändi että sen johtaja tuntuivat olevan melkoisen mainiossa soitto-, laulu- ja biletysvireessä. Siihen nähden keikka jäi yllättävän lyhyeksi: hyvää yötä toivotettiin vain reilun tunnin setin jälkeen. Tokihan bändi taputettiin takaisin lauteille vielä neljä kertaa, joten keikan kokonaiskesto oli kahden tunnin paremmalla puolella. Hesarin keikka-arvion kommenttien perusteella lisääkin olisi voinut olla tulossa, jos yleisö olisi tajunnut vaatia uusia encoreita.
Itse en välttämättä ihan kympillä tykkää tuollaisesta tavasta suunnitella keikan pääosa encoreiden sarjaksi, mutta enhän minä siellä soittajana ollutkaan… Joka tapauksessa yleisö sai aimo annoksen loistavasti groovailevaa bilemusiikkia ynnä kaupan päälle melkoisen sarjan virtuoottisia sooloja sekä Princeltä itseltään että hänen bändinsä jäseniltä: Prince on aina jakanut auliisti huomiota yhtyeidensä erinomaisille (nais)muusikoille. Kyllä kannatti mennä kuuntelemaan, ja toivottavasti seuraavaa Prince-keikkaa Helsingissä ei tarvitse odottaa ihan yhtä kauaa.
