Lopultakin onnistuin löytämään käsiini esikoisteokseni vuodelta 1988.
Siihen aikaan olin onnistunut puhumaan itseni myymään mikrotietokoneita opiskelijoille. Gaudeamus Data oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama lafka, eikä puhumista välttämättä lainkaan haitannut, että silloinen pomo oli vanha lukioaikainen luokkakaverini. Mikrotietokoneita käsittelevät tietoni, ne joita olisin tarvinnut sovellusneuvojan työtehtävissäni, olivat kieltämättä varsin puutteelliset.
Niinpä vetäytymiseni kesäksi kotiin kirjoittamaan Mikroista-nimen saanutta pientä tietokoneen ostajan opasta oli vähintään yhtä lailla omaa opettelua kuin asiakaskunnan valistusta. Opin hommassa melkoisesti – enkä vähiten kuvankäsittelyä tai taitto-ohjelman käyttöä.
Kesä 1988 oli harvinaisen helteinen. Asuimme silloisen avovaimoni kanssa Itäkeskuksessa vastapäätä nykyistä Iiris-keskusta, jonka tilalla oli siihen aikaan avoin pelto. Näin ollen iltapäiväaurinko pääsi paistamaan vapaasti punatiilipinnoitetun talomme länsiseinään, ja parvekkeettoman kaksion sisälämpötila pysyi viikkokausia reippaasti kolmenkymmenen kuumemmalla puolella. Ikkunat oli pakko pitää levällään ympäri vuorokauden, mikä aiheutti yöaikaan meluhaittaa. Pellolla nimittäin piti reviiriään muuan aloitteleva satakieli, joka korvasi laulutaitonsa heikkouden ja ohjelmistonsa yksitoikkoisuuden silkalla äänenvoimakkuudella. Työasunani toimi ohut puuvillainen lannepyyhe, ja joinakin päivinä pidin jalkojani tyhjässä pesusoikossa ettei lattialle olisi kertynyt kovin isoja hikilammikoita.
Siinä vaiheessa kun kokeneempien työtovereiden tarkastama teksti pääsi lopulta taittovaiheeseen, työtahti rauhallistui (entisestään). Sen aikainen taitto-ohjelmien huippu, Xerox Ventura Publisher toimi työpaikalta lainatussa Osborne-pc:ssä (80286-prosessori, 640 kilotavua muistia, 20 megatavun kovalevy, EGA-näyttö) melkoisen hitaasti, varsinkin jos halusi saada aikaan jotakin eksoottista – vaikkapa automaattisesti generoidun sisällysluettelon. Laitoin koneen laatimaan sisällysluetteloa, menin keittiöön laittamaan lounasta, söin sen, keitin kupillisen kahvia, join sen, lueskelin vähän aikaa lehtiä… tämän jälkeen oli aika katsoa, oliko sisällysluettelo syntynyt oikein. Muussa tapauksessa piti muuttaa asetuksia ja laittaa kone raksuttamaan uudelleen…
Kirjan primitiivinen grafiikka – kansikuvineen –meni vielä julkaisuvuonna melkein ns. täydestä. Suurin osa mustavalkokuvista oli pelkkiä yhdelmiä Arts & Letters -nimisen grafiikkaohjelman ”clip art” -kirjastosta. Pari vuotta myöhemmin samat kuvat löytyivät jotakuinkin joka toisesta julkaisusta.
Kirjaa myytiin muistaakseni kymmenellä markalla tietokonemyymälämme tiskiltä, ja luullakseni painos meni loppuun. Toinen, päivitetty painos tehtiin pari vuotta myöhemmin, mutta sitä ei taidettu koskaan julkaista. Siinä vaiheessa oppaita alkoi olla saatavilla myös ns. oikeilta kustantajilta ja ihan oikeasti asiansa osaavien kirjoittajien tekeminä. En usko, että Mikroista-kirjalla on nykyään jälleenmyyntiarvoa.
Mutta onpahan tuokin tullut tehtyä.
