Pakkohan tämä oli lukea. Oikeastaan voisi sanoa, että Hannu Rajaniemen Kvanttivaras (suom. Antti Autio, Gummerus 2011) alkaa vähitellen kuulua suomalaiseen yleissivistykseen, oli kyse tieteiskirjallisuuden harrastajista tai ei. Rajaniemi on tehnyt (vierestä katsoen) perin vaivattoman tuntuisesti sen, mitä moni meistä suomalaiskirjailijoista on ainakin salaa haaveillut: saanut jalkansa tukevasti oven väliin englanninkielisen kirjallisuuden markkinoilla.
Trilogian avausosa Kvanttivaras on melkoista ryöpytystä. Rajaniemeä on kehuttu paheksutun infodumppauksen puuttumisesta, mutta monessa suhteessa koko neljäsataasivuinen kirja on yhtä isoa infodumppia, monessakin mielessä. Kirjan maailma on transhumanistien märkä uni, jossa tietoisuus voidaan tallentaa koneelle, jossa data kulkee kaverilta kaverille juuri niin helposti kuin kaverukset haluavat – tai niin vaikeasti. Rajaniemi viittailee estotta monien aikaisempien tekijöiden töihin, joista monia en tunne, tiedän vain että tämä tai tuo voisi liittyä johonkin jonka olen joskus lukenut tai josta olen joskus lukenut. Hänen fyysikkoutensa antaa ylimääräistä auktoriteettia termeille ja tekniikoille, joilla ei ole (välttämättä) yhtään mitään tekemistä minkään nykyfysiikan kannalta ottaen mahdollisen (tai edes välttämättä tarinan oman maailman tieteiden tai tarinan logiikan) kanssa.
Mutta Rajaniemen ehkä komein temppu on saada homma toimimaan jotakuinkin koko matkaltaan.* Kirja ja Antti Aution suomennos elävät, hengittävät ja toimivat, ainakin jotakuinkin loppuun asti. (Ihan lopusta en ole täysin varma – varaan oikeuden muutella mielipiteitäni sitten kun trilogian seuraavat osat ovat käsissä.) Kvanttivaras ei ole sellaista scifiä mitä olisin itse halunnut kirjoittaa tai edes pystyisin yrittämään, eikä se ole mitenkään välttämättä sellaista scifiä mistä itse kovin suunnattomasti pitäisin, mutta silti: Vau.
Jos Hannu Rajaniemen (todennäköinen) kansainvälinen läpimurto aukaisee ovia myös muille suomalaisille spekulatiivisen fiktion kirjoittajille, se samalla asettaa myös riman aikamoisen korkealle.
___
* Alun ”vangin dilemma” -vankila on kyllä minusta vähän… korni.
