Naamattukaveri linkitti videopätkän Jackson Brownen ”Running on Emptystä”. Tuota kappaletta – ja samannimistä albumia – olen itsekin kuunnellut vuosien mittaan melkoisen paljon, vaikken muuten juurikaan perusta Brownen tuotannosta. Running on Empty (1977) on jotakuinkin maailman definitiivinen ”rockbändi laulaa rockbändin kiertueella olemisesta” -albumi, ja asiaankuuluvasti äänitetty kiertueella: lavalla, soundcheckeissä, hotellihuoneissa ja keikkabussissa.
Lainasin albumin luokkakaveriltani Olli-Pekalta hänen suosituksestaan, jota ehkä vähän ihmettelin: O-P kuunteli siihen aikaan enimmäkseen punkkia ja uutta aaltoa, ja Jackson Browne oli siinä vaiheessa kyllä täysin kiistaton vanha pieru, Kalifornian hippi ja juuri sitä lajia, joka muutti musiikin sanoman muodosta ”mulla on iso muna, nussitaan” muotoon ”olen herkkä, rakastele kanssani”, kuten vanha kansa asian ilmaisi. Mutta toisaalta tämä Brownen albumi on kestänyt aikaa siinä missä uuden aallon parhaimmistokin.
Mutta ei soiteta tänään Jackson Brownea, vaan hänen pitkäaikaista bändikaveriaan, jota kuulin ensi kertaa juuri tuolla levyllä. Kyseessä on tietenkin Polyesterin Prinssi, armoitettu slide-kitaristi, steel-kitaristi ja viulisti David Lindley, jonka ensimmäisestä soololevystä El Rayo-X innostuin vuonna 1982 aivan tavattomasti.
”Mercury Bluesista” innostuin aikanaan itse asiassa niin paljon, että sanoitin sen suomeksi ensimmäiselle bändilleni Kumpula-projektille:
Kertokaa mistä sitä saa
mitä maksaa – kaikki haluaa
Kaikki sitä haluaa, kaikki sitä haluaa
ostaa ja omistaa ja kavereille mainostaa
Joku sen sai, kehui totta kai
maanantaista lauantai:
Kaikki sitä haluaa, kaikki sitä haluaa
ostaa ja omistaa ja kavereille mainostaa
Samoihin aikoihin Pave Maijanen tietenkin levytti(kin) sen nimellä ”Pakko saada BMW”… no, kappalehan ei ole Lindleyn originaali, vaan alunperin K. C. Douglasin ”Mercury Boogie” vuodelta 1949.
David Lindley joka tapauksessa näyttää tässäkin videopätkässä, että steel-kitara kelpaa oivasti vähän roheampaankin meininkiin kuin vain ulisemaan imelien kantrijollotusten taustalla. Moinen instrumentti onkin ”tämän rakennan seuraavaksi” -listallani kakkosena tai ykkösenä…
