CrimeTime-kustantamo on kovasti koettanut mainostaa olevansa muita alan toimijoita ”reilumpi”. Totuus osoittautuu täysin toisenlaiseksi: vasta muutamia kuukausia toiminut yritys lokaa maineensa kertalaakista julkaisemalla teoksen, joka on sumeilematonta rikoksen uhrin kustannuksella rahastamista – todellisen rikoksen, todellisen uhrin. Ehkä fiktiivisten rikosten parissa itsemöinti on sumentanut ja rappeuttanut kustantamon kirjailijaperustajien oman oikeustajun?
Ei voi kuin toivoa, että kirjojen ostajakunta on sen verran reilua väkeä, että kyseinen kirja jää ostamatta. Ja, samaan syssyyn, moisen niljakelafkan muutkin julkaisut.
Myös Niklas Herlinin omistama Uusi Suomi ansaitsee rahaa kertomalla rikoksista, esimerkiksi Ulvilan surmasta jonka käsittely julkisuudessa on varmasti henkisesti raskasta uhrin omaisille. Nyt Niklas on moraalisen tuohtumuksen vallassa, koska joku aikoo ansaita rahaa kertomalla hänen lähipiiriinsä kohdistuneesta rikoksesta. Eikö tuo ole aika tekopyhää toimintaa? Lopettaisiko Uusi Suomi Ulvilan surmasta uutisoimisen, jos omaiset tarjoaisivat lehdelle 10000 euroa? En usko. Todennäköisesti en osta kyseistä kirjaa, mutta minusta on silti omituista että rikkaisiin ihmisiin kohdistuvista rikoksista ei Suomessa saisi kirjoittaa vapaasti.
Jussi,
minä satun olemaan sen sortin sosialisti, jonka mukaan velvollisuuksien lisäksi myös oikeuksien, yksityisyyden suoja mukaan lukien, pitäisi kuulua tasa-arvoisesti kaikille, riippumatta omaisuuden määrästä tai siitä, sattuuko eno olemaan kusipää.
Toivon mukaan eno oppii tästä jotakin. Sitä odotellessamme osoittakaamme me itse vähän enemmän hienotunteisuutta ja tyylitajua.