Kaisaniemen Maailma kylässä -tapahtuma on ollut aina miellyttävä tapahtuma, säästä riippumatta. Musiikin lisäksi framilla on järjestöjä ja asiaa. Niin, ja tarjolla oleva ruoka on parasta, mitä suomalaisilla festareilla saa.
Ilmaisfestivaalina Maailmakylässässä on tietysti se vika, ettei paikalle välttämättä saa aikaiseksi raahauduttua kovin aikaisin, ja jos nyt ei hetkeen satu olemaan tulossa mitään erityisen kiinnostavaa, tulee kiusaus kävellä festarialueen vieressä olevalle bussipysäkille ja lähteä kotiin.
Pari ryhmää jäi kuitenkin mieleen komealla setillään. Monikulttuuriskandinaavinen Valravn seurailee jossakin määrin Hedningarnan parhaiden päivien teitä ja yhdistelee pohjoismaisia musiikkiperinteitä modernilla, vahvarytmisellä tavalla. Anna Katrin Egilstrøð on vahvaääninen, luonteikas laulaja. Komeaa soitantaa ja laulantaa.
Kuvan birminghamilainen Xova (lausutaan cross-over) oli puolestaan ainakin minun korvissani aikamoinen pläjäys nostalgiaa: jykevästi soineella kolmen hengen puhallinsektiolla ryyditetty bändi soitti juuri sellaista uuden aallon musiikillisella ja poliittisella särmällä höystettyä reggaeta johon tykästyin vähän jälkijunassa kahdeksankymmentäluvulla. Xova poikkesi sen ajan (muistikuvien) bändeistä kyllä yhdessä suhteessa: yhteissoitto oli äärimmäisen tiukkaa, svengaavaa ja tanssittavaa.
(No olihan The Clash tiukka kuin hansikas myös reggaebändinä, mutta ne muut…)
Molempien bändien levyt oli myyty festareilta loppuun, joten ne lähtevät tilaukseen netin kautta. Kyllä näin laadukkaasta tavarasta kannattaa maksaa. Mistä tulikin mieleen: tämän päivän Hesarin mielipidepalstalla julkaistu Juha Kreusin erittäin asiallinen kommentti tekijänoikeuskeskusteluun löytyy myös Risk Hunter -blogista.
Tämä merkintä tuntuu keräävän tavattoman paljon roskakommentteja – en siis tarkoita ”vääriä” mielipiteitä vaan kaikenlaisia mainoksia – joten suljen kommentoinnin.