Tämänhän ovat noteeranneet jo päivälehdetkin: Svante Pääbon johtaman, neandertalinihmisen geenistöä kartoittavan tutkimusryhmän uusimman julkaisun mukaan pikkuruinen osa Homo sapiensin – siis meidän – geeneistä on sittenkin peräisin neandertalinihmisiltä. Tai ainakin osalla meistä, niillä joiden esi-isät ovat lähteneet kotiseudultamme Afrikasta maahanmuuttajiksi muille mantereille.
Tieto on monessakin suhteessa mielenkiintoinen. Neandertalin- ja nykyihmisten kyky tuottaa keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä asettaa tietysti kyseenalaiseksi koko lajijaon sijoittamisen näiden kahden ryhmän väliin: vanhan (ja jokseenkin kyseenalaisen ja keinotekoisen) määritelmän mukaanhan eläinlaji määritellään juuri tämän kriteerin perusteella. Onko kyseessä sittenkin ollut alalaji, tai peräti jopa rotu? Samaan suuntaanhan viittaisi tietysti myös, etteivät geneetikot katso nykyihmisen olemassaolevien populaatioiden jakautuvan millään geneettisesti mielekkäällä tavalla rotuihin, koska geneettiset erot ovat niin vähäisiä. Pieni nedulisä aasialaisten ja eurooppalaisten populaatioiden geenistössä ei juuri muuta mitään – joskin epäilen yhä, että eurooppalaisten populaatioiden vaaleahiuksisuus ja ei-ruskeasilmäisyys ovat nedujen verenperintöä.
(Tietysti pitää muistaa, että ihmisen ja simpanssinkin geneettinen ero on jotakuinkin olematon.)
Tieteiskirjailijana voin tietysti myhäillä partaani, sillä ennustin tuloksen jo pari vuotta sitten Neduissa, jossa tapasimme joitakin (mahdollisia) neandertalilaisten ja nykyihmisten risteymiä. Björn Kurténin Mustan tiikerin ja Mammutin suojelijan loppukehitelmien kannalta keskeinen spekulaatio nedujen ja nykyihmisten rakkauden hedelmien lisääntymiskyvyttömyydestä vaikuttaisi siis väärältä veikkaukselta.
Tosin kannattaa muistaa, että neandertalilaispopulaatiot olivat pieniä ja eristyneitä, joten geneettiset erot eri ryhmien välillä ovat saattaneet olla paljon suurempia kuin nykyihmisillä, joilla on taipumusta suhtautua erityisesti eksoottisemman näköisiin ulkomaanpelleihin hyvinkin haluttavina peti- ja lisääntymiskumppaneina. Pääbon ryhmällähän on ollut käytössään vain kolmesta nedulöydöstä saatua DNA:ta, ja näistäkin kaksi oli ilmeisesti perheenjäseniä.
PS. Lisätään vielä loppuun linkki paleoantropologi John Hawksin mainioon blogiartikkeliin aiheesta.
Ohoh! En ole ehtinyt lehtiä edes katsoa tänään. Noh, olisiko sitten niin että pitkät ja rotevat ihmiset kantaisivat mukanaan, mahd. vaaleaihoisuuden ja -hiuksisuuden ohella, sitä alkuperäistä Nedu-genotyyppiä?
En ole löytänyt kirjastosta kirjaasi, se on ilmeisesti lainassa aika usein. Kysäisin kirjastonhoitajalta ja oikeassa olin: nuoret pojat sitä lainaavat!
Täytyy nyt katsoa tuo pitempi artikkeli vielä. Kiitos tiedosta!
Vaite etta ihmiset yleensa preferoisivat eksoottisen nakoisia vieraan rodun edustajia lisaantymistarkoituksessa on haikailemattoman epatieteellinen ja … vaara. Tutkittua sensijaan on etta miehet eivat osoita minkaanlaisia rodullisia preferensseja, mutta naiset preferoivat vahvasti omaa rotuaan parinvalinnassa.
Tei,
saatat olla tietysti oikeassa, vaikka ”rotu”-sanan käyttö ihmislajin tapaukessa alkaa (tämänkin tutkimuksen myötä) olla entistäkin kyseenalaisempaa.
No, jossain lehdessä oli ilmoitettu että Nedut EIVÄT olleet vaaleaihoisia, vaan Afrikasta tulleina tummaihoisia ja -hiuksisia. Tämähän käy ilmi kyllä monesta artikkelistakin, koska puhutaan nimenomaan Afrikasta tulleista Neduista.
Kävi niin että Björn Kurtenin spekulaatio meni täysin metsään, koska hänhän oli myös sitä mieltä että Cro Magnon-ihmiset (siis homo sapiens sapiens) olivat tummia ja tummatukkaisia.
Mutta en usko että hän otti spekulaatiota kuolemanvakavasti, kunhan kirjoitti pari hyvää romaania.
Ripsa,
onko sinulla linkkiä? Neanderthalilaisten punatukkaisuusgeenihän löydettiin jo pari vuotta sitten. Kurténilla ei ollut tätä tietoa käytössään, hän vain arveli että neduihin pätee aivan sama kuin meihin nykyihmisiinkin: pohjoisemmassa asuvilla on vaaleampi iho, joka parantaa ihon kykyä muodostaa D-vitamiinia.
Sitä paitsi neanderthalilaiset ovat mahdollisesti ainoa ihmisen lähisukulainen, joka nykytiedon mukaan saattaa olla syntynyt muualla kuin Afrikassa: heikäläisten jäänteitähän on löydetty nimenomaan Euroopasta ja Lähi-Idästä, Afrikasta löytyy lähinnä neandertalilaisen esi-isänä pidetyn heidelberginihmisen jäänteitä.
Joka tapauksessa Kurténin kuvaamana aikana nedut olivat eläneet Euroopassa hyvin, hyvin paljon kauemmin kuin vasta etelästä vaeltaneet nykyihmiset, joten kirjojen spekulaatio ihonväristä kuulostaa minusta edelleenkin aivan pätevältä.
Tämä eilinen geenisekoitustieto tosiaan saa pohtimaan, josko punatukkaisuus ja vaaleaihoisuus olisivat tosiaan nedujen perintöä ”oikeasti” ja alunperin tummille nykyihmisille.
Sori JPekka, kävin niin hirveän monella saitilla sen jälkeen kun luin uutisesi. Siitä oli ainakin New York Times’ssa, Science Today-sivustolla ja jossain muuallakin. Mutta en mene vannomaan oliko juuri niissä tämä tummuus/vaaleus. Tarkoitukseni oli vain sanoa että Kurten väitti Cro Magnoneita tummiksi.
Yks linkki, kommenteissa: technologyreview.com/biomedicine/25269/?=f ja siinä sanottiin jotain tähän suuntaan. Keskustelu näyttää käyvän kuumana.
Me kumpikin tässä huushollissa katsottiin niitä. Ai punatukkaisuus? Mutta siitä olen aina luullut että se on vaaleatukkaisuuden yksi muoto. Itse asiassa jostain luin että se on evolutiivisesti huono vaihtoehto, koska punatukkaiset palavat auringossa, eli eivät ehdi ottaa niitä D-vitamiineja vastaan. Luusto kärsii.
Käsitin asian niin, että Neduja on kahta plaatua, niitä jotka tulivat poies Afrikasta ja niitä jotka jäivät, mutta että DNA:ssa ei ole eroa. Ja että siis ihminen ja Nedu ovat KOLMANSIEN ihmistyyppien (afrikkalaisen) jälkeläinen. Siis että olisi ainakin osin epäselvää olisivatko ne risteytyneet JO Afrikassa.
Siis se näiden kahden Nedu-”rodun” välinen aikaero olisi 400 000-600 000 vuotta ainakin. Mutta minä en tiedä miten nopeasti geenit muuntuisivat. Eikös siinä pidä silloin olla jokin mutaatio, esim. säteilystä tai jostain?
Samassa ketjussa on tinyurl-linkki Nedujen punatukkaisuuteen.