Ihmiskunta asuu syvälle maanpinnan alapuolelle ulottuvassa siilossa. On aina asunut, eikä muu olisi mahdollistakaan: siilon paineovien ulkopuolella planeetan ilma on myrkyllistä. Ne, jotka tuomitaan puhdistamaan ympäristöä tarkkailevien kameroiden linssit, menehtyvät huippuluokan suojapuvuistaan huolimatta hyvin nopeasti hyväonnisempien ja lainkuuliaisempien kansalaisten seuratessa tapahtumia seinänkokoisilta videonäytöiltä.
Hugh Howeyn vastasuomennetun romaanin Siilo (Wool, suom. Einari Aaltonen, Like 2013) lukija tietysti tajuaa, etteivät asiat ole näin aina olleet ja alkaa pohtia miten tähän on päädytty. Kirjan päähenkilöt eivät asiaa niinkään pohdi, heitä kiinnostavat eniten siilon lähihistorian kummalliset aukot ja asiat, joista ääneen puhuminen johtaa tappavaan puhdistuspestiin.
Siilon tarina on kiinnostava. Kirjakaupan osapäiväinen työntekijä Howey oli kirjoittanut pienkustantajalle romaanin (Half Way Home, 2010), jonka suhteen ei tapahtunut mitään. Pettyneenä hän päätti kokeilla e-kirjaomakustannetta ja kirjoitti Wool-nimisen pienoisromaanin, jonka Amazon otti Kindle-levitykseensä. Ilman mainontaa, viidakkorumpumenetelmällä tarina alkoi myydä yhä paremmin ja paremmin. Howeylta pyydettiin lisää tarinoita, ja hän vastasi haasteeseen. Viisi Wool-tarinaa julkaistiin sittemmin myös yksissä kansissa ja sarja jatkui kolmella prequel-tarinalla (jotka on koottu Shift-romaaniksi) ja ”trilogian” viimeisellä osalla Dust. Elokuvista on olemassa aiesopimuksia.
Romaanin historia sarjana pienoisromaaneja (tai pitkänovelleja) selittää osaltaan kirjan rakennetta, joka taustaa tietämättä saattaa yllättää lukijan useampaan kertaan, kun henkilögallerian asetelmalta putoaa lukijan sille hahmottelema pohja. Normikertomuksesta poikkeaa myös naisten vahva asema paitsi pää- myös sivuhenkilöinä. Tarinoiden sarja toimii kyllä myös yksittäisenä romaanina, joskin kirjan historian tunteva huomaa kyllä missä vaiheessa Howey on lakannut ajattelemasta Siiloa pienoisromaanisarjana ja alkanut kirjoittaa useammassa osassa julkaistavaa yhtenäistä tarinaa. Kirjan loppu jättää myös paljon asioita auki pedaten siten tilaa sekä prequelille että jatkolle. Mutta se on toimiva, kulkeva ja hyvin sommiteltu romaani sekä kiinnostava muunnelma vanhasta dystopia-ideasta.
Haastattelen Hugh Howeyta Helsingin kirjamessujen Kirjakahvilassa sunnuntaina 27.10. kello 12–12.30. Lisäksi Howie on lauantaina 26.10. Otavan osastolla Nora Varjaman haastateltavana kello 11.30–12.
