Näin Pelle Miljoona Oy:n ensimmäisen kokoonpanon Kaivopuiston kesäkonsertissa vuonna 1980. Tämä saattoi olla itse asiassa ensimmäinen Pelle-keikkani, en ole ihan varma. Se ei kyllä tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. En ollut ainoa, sillä muistaakseni Soundin keikka-arvostelija puhui bändin keskinkertaisuudesta ja Pellen uusien biisien epämääräisyydestä.
Samana syksynä tilanne oli aivan toinen. Moottoritie on kuuma -albumi oli paukahtanut listaykköseksi ja puoli sukupolvea osasi sen laulut ulkoa (ja osaa vieläkin). Kun näin Oy:n Tavastialla joskus lokakuun tietämissä, TB Widow ja Stefan Piesnack olivat liittyneet bändiin Sami ”Yaffa” Takamäen ja Andy McCoyn häivyttyä Tukholmaan käynnistämään Hanoi Rocksia. Tämä keikka kuuluu minun musiikkielämysteni ykköskaartiin. Bändi oli iskussa, biisilista komea ja visuaalisena puolena toimineet Riipisen nonfiguratiiviset diat täydensivät musiikkia. Tämän jälkeen(kin) Pelle-keikkojen taso vaihteli melkoisesti: hänellä oli tapana värvätä bändiinsä Lepakon koviksia enemmänkin siksi että nämä näyttivät koleilta kuin siksi että tyypit olisivat ymmärtäneet mitään rockin soittamisesta. Tavastian lokakuun jälkeen seuraavat loistavat Pelle-keikat ovatkin tapahtuneet vasta 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Tumppi Varosen ja Tatu Mannbergin Rockers-triolla.
Ja, kieltämättä, eilen illalla Tavastialla kesän 1980 Pelle Miljoona Oy -kokoonpano rykäisi itsensä tähän kärkikastiin.
Setin aloittanut ”Olen kaunis” osoitti vähän kaoottisesta äänikuvastaan huolimatta, että nyt porukalla kulkee. Muutamia haparoivempia – ja terveellä huulenheitolla kuitattuja – kohtia lukuun ottamatta homma pysyi kasassa komeasti loppuun asti. Miinus tosin tulee keikan (asianmukaisesti) päättäneen ”Hyvää yötä maailman” bändimäisemmästä sovituksesta ja turhasta Yaffa/Andy/Tumppi-loppujammailusta. Mutta S tykkäsi siitä.
Setti oli aika pitkälti sitä mitä Oy olisi voinut soittaa vuonna 1980: Moottoritie on kuuma yhtä biisiä lukuun ottamatta*, parin edellisen levyn tunnetuimpia paloja ja ne tutut coverversiot**. Olisi ollut hauska kuulla vähän vanhempaakin ja rajumpaakin kamaa – vaikkapa yhä edelleen ajankohtaiset ”Väkivalta ja päihdeongelma” ja ”Pelkistettyä todellisuutta” – mutta ehkäpä rosoisempi meno ei olisi sopinut niin hyvin tälle kokoonpanolle, joka edusti jo hyvinkin selkeästi uutta aaltoa ”puhtaan” punkin sijaan.
Mutta yhtä kaikki: Yhtäkkiä oli syksy 1980, ja me kaikki heiluimme mukana ja lauloimme mukana – me kaikki osasimme biisit ulkoa, niitä ”wooo-ooo”-taustakuoroja myöten. Jestas. Jos olisi ollut vuosi 2011, olisi melkein nolottanut. Mutta nyt elettiin syksyä 1980, jolloin musiikilla oli vielä Tarkoitus ja Sanoma, jolloin rock oli radikaalia ja oikeistolaiset (ja poliisi!) inhosivat sitä, jolloin musiikkia oli vielä vain kolmea lajia***, jolloin ”Moottoritie on kuuman” romanttista lumoa ei ollut vielä vähentänyt sen tajuaminen, millaista lapsellista sovinistipaskaa teksti on.****
Puolitoista tuntua vuotta 1980, ja sitten tyytyväisenä takaisin vuoteen 2011 – josta näyttää tulevan kyllä kiusallisen nostalginen vuosi: ensin Pelle Miljoona Oy, keväämmällä Keba ja heinäkuussa vielä, herran jestas, Sielun Veljet.
Mutta ehkäpä nostalgia ei sittenkään ole pelkästään epätervettä. Voi se ainakin olla toisinaan hetken helkutin hauskaa.
___
* Ari Taskisen instrumentaali-äänikollaaši ”Moottoritie”. Tai hetkinen, soitettiinko ”Elämän pyörä”?
** Eddie and the Hot Rodsin ”Do Anything You Wanna Do” (”Lähdetään kiitämään”), The Specialsin ”A Message to You Rudy” (”Viesti teille kovikset”), Hair-musikaalin ”Let the Sun Shine In” (”Lanka palaa”).
*** Uutta aaltoa, rockabillyä ja paskaa. Diinareiden mielestä myös uusi aalto oli paskaa ja punkkareiden mielestä rockabilly oli paskaa, tietysti. Lähentymistä alkoi kuitenkin tapahtua mm. Stray Catsin ansiosta. Vähitellen alkoivat muutamat dinosauruksetkin päästä taas arvoon, kun uuden aallon kuuntelijoiden musiikillinen sivistys alkoi (mm. The Clashin ansiosta) laajentua ja yhä useampi tajusi huvittuneena, että ”Moottoritie on kuuman” klassikkoriffi oli ”lainattu” Genesikseltä.
**** Vain vähän myöhemmin Tavaramarkkinoiden Liisa ”Neiti X” Akimof ja Se-yhtyeen Yari alkoivat totisesti paljastaa muiden uusiaaltoilijoiden lyyrisen maailman kapea-alaisuutta tekemällä itse tekstejä perin toisenlaisista näkökulmista. Se oli tietysti vaikuttanut jo hyvän tovin, mutta puhkesi kauneimpaan kukkaansa vasta 1980-luvun alkupuolella.
