Karsta
J. Pekka Mäkelä
320 s., Like 2009
Kustantajan kirjasivu

Karsta

Neljäs romaanini Karsta oli ensimmäinen ”uusi” aiheeni sen jälkeen kun olin saanut julkaistua ne kolme romaani-ideaa, joita olin kehitellyt monta vuotta ennen kuin kirjailijaurani pääsi lopulta alkuun, 391:n, Alshainin ja Nedut. Karstan perusasetelma sai alkunsa kirjoittaessani kirjailijaesittelyä itsestäni. Kirjoitin että olen ”kiinnostunut sankareita enemmän niistä, jotka joutuvat siivoamaan sankarien jälkiä”. Olin myös jo hyvän tovin halunnut rakennella tarinaa, joka sijoittuisi niinkin perinteiseen tieteiskirjamiljööseen kuin avaruusalukselle – tehdä jonkinlaista anti-avaruusoopperaa. Näiden ideoiden pohjalta syntyi avaruussodan jälkimaininkeihin sijoittuva romaani, jossa hävinneen osapuolen edustajat siivoavat meidän Aurinkokuntaamme sodan ja sota-alusten jäänteistä.

Karstan maailmaan ja tematiikkaan oli mahdollista tutustua pikaisesti jo silloin kun kirjoittaminen oli vasta alkuvaiheissaan: Tähtivaeltajassa julkaistu novelli ”Kolmekymmentä vuotta” (jonka englanninkielinen käännös on luettavissa Finnishwriters.com-sivustolla) sijoittuu saman sodan jälkimaininkeihin, tosin myöhempään aikaan. Novellin toiseen päähenkilöön myös viitataan romaanissa.

Kirjan kertojahahmo Tria syntyi monessa mielessä Malmin uimahallissa. Olin vähän aikaisemmin aloittanut pitkän tauon jälkeen säännöllisen kuntouintiharrastuksen, ja pelkissä uimahousuissa kekkalointi keski-ikäisellä, reilusti ylipainoisella keholla sai, uimisen aikana, pohtimaan paljonkin kehonkuvaan liittyviä asioita. Trian tapauksessa kyse on kirjaimellisestikin kehon kuvista – minkä lisäksi hän on sitä mieltä, että on täysin yksityisasia, mitä sukupuolta hän on. Hän ei kerro asiaa alustovereilleen eikä kirjan lukijalle. Kehollisten asioiden lisäksi hänellä on myös henkisiä vaikeuksia sopeutua siihen asemaan ja siihen paikkaan, mihin hän on päätynyt. Vaikka Tria ei suoranaisesti olekaan mikään minun omakuvani, tunnistan hänessä kiusaannuttavan paljon erinäisiä tuttuja piirteitä. Hän on yksi omista suosikeistani kirjojeni kertojahahmojen joukossa. Trian piirteistä hänen edesmenneen äitinsä kaipuu sattui turhankin ajankohtaiseen hetkeen: Karsta oli toimitusvaiheessaan kun oma äitini menehtyi pitkän sairauden jälkeen 69-vuotiaana.

Alshainin tapaan myös Karsta syntyi ikään kuin rakenne edellä. Tällä kertaa luonnostelin kirjan lukujaon laulun pohjalle: jokainen luku alkaa yhdellä säkeellä laulusta, jossa on intro, a-osat, kertosäkeet ja väliosa. Sittemmin tästä laulutekstiaihiosta on syntynyt myös kokonainen sävelmä nimeltä ”Vanhat & viisaat”, joita olen esittänyt erinäisiä kertoja ja julkaissut ensimmäisellä Studio Yrttimaa -levyllä.