Džinnit ovat islamilaisen perinteen henkiolentoja, eivät välttämättä pahoja tai hyviä. Jotkut heistä kykenevät vuorovaikuttamaan ihmisten kanssa, useimmat eivät, ainakaan kovin helposti. Useimmat haluavat vain elää omaa elämäänsä kaikessa rauhassa piittaamatta ihmisistä, heidän lyhyistä elämistään ja touhuistaan. Hawjan-nimisen džinnin perhe – leskiäiti ja sairas isoisä – elelee tyhjilleen jääneessä talossa Jeddan laitamilla, mutta tilanne muuttuu kun taloon muuttaa lääkäriperhe. Hawjan alkaa seurailla perheen teini-ikäisen tyttären Sawsanin elämää ja, aikaa myöten, rakastuu tyttöön, joka ei edes näe Hawjania tai jonka kanssa Hawjan ei pysty puhumaan – ennen kuin Sawsan ystävättärineen keksii leikitellä spiritismillä ja itsepiirretyllä ouija-laudalla. Vähitellen Hawjanille selviää Sawsanin traaginen salaisuus, mutta samaan aikaan Hawjan joutuu tasapainottelemaan džinnisukunsa perinteiden, velvoitteiden ja sopimusten kanssa.
Elokuvantekijän, kirjailijan ja arabialaisten sf-kirjoittajien yhteisön Yatakhayaloonin perustajiin kuuluvan Ibraheem Abbasin vuonna 2013 ilmestynyt romaani HWJN (tai Hawjan, englannintanut Yasser Bahjatt) on ymmärtääkseni ollut melkoinen menestys alkukielellään, enkä mitenkään välttämättä ihmettele asiaa. Džinni-Hawjanin kertomaksi kirjoitettu tarina on hieman nuorisokirjamainen paranormaali romanssi, joka tasapainottelee kiinnostavalla tavalla perinteen ja modernin, länsimaisehkon elämäntavan välillä. Romaanin tarinassa moneen kertaan toistuva (ihmisten ja džinnien) muslimiuden korostaminen ja Jumalaan (Allahiin) vetoaminen saattaa toki olla vain keino välttää äärikonservatiivisen Saudi-Arabian sensuuriviranomaisten huomio. Monessa muussa suhteessa romaani voisi hyvin olla länsimaisempaakin tekoa, ja juonirakenne on pohjimmiltaan hyvinkin tavanomainen nuoriso/seikkailukirjan rakenne. No, ei kaikilta osin sentään… mutta on vaikeaa olla huvittumatta siinä vaiheessa, kun tarinaan ilmestyy niinkin kliseinen hahmo kuin Lamborghinilla ajeleva varakas nuorukainen. Mielenkiintoista kyllä, Abbas tarjoaa kirjassa myös eräänlaisen tieteellisen – tai ehkä pikemminkin tieteiskirjamaisen – selityksen džinnien olemassaololle ja heidän vuorovaikutukselleen meidän ihmisten maailman kanssa: tieteellisyystyyppiset asiat ja selittelyt kyllä jäävät sitten sivuseikoiksi kun päästään kirjan huipentumajaksojen kaahaus- ja kliimaksikohtauksiin.
Ibraheem Abbasin HWJN on Museum of Spiritsin lailla yksi niistä romaaneista, jotka Worldconin arabiankielistä spefiä käsittelevä paneelikeskustelu innoitti taannoin hankkimaan: innostusta toki avitti, että tapahtuman ajan kirjan kindle-versiota sai ladattua Amazonista ilmaiseksi. (Kindle-kirjan muuttaminen normaalien sähkökirjanlukijoiden epub-formaattiin vaati pientä kikkailua, mutta netistä löytyy siihenkin tarvittavat ohjeet ja ohjelmat.) Arabispefiin en ole aikaisemmin pystynyt lainkaan tutustumaan ja ainakin nämä kaksi ensimmäistä esimerkkiä antavat ymmärtää, että tuolta(kin) kielialueelta löytyy hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Jos joku valistunut sielu alkaa näitä joskus julkaisemaan suomeksi, toivottavasti käännökset tehdään kuitenkin alkukielestä eikä englanninnoksista: Bahjattin työ tuntuu sujuvammalta kuin Museum of Spiritsin kömpelöhkö käännös, mutta silti siinä on innokkaan mutta amatöörimäisen työn tuoksu.
