Korkeintaan pronssipossukerhossa

Mikäli jotakuta kiinnostaa, en ole kirjastoapurahojen saajana päässyt aivan yhtä korkeisiin (verottomiin) tuloihin kuin Arja Tiainen tai Matti Yrjänä Joensuu. 2000-luvulla olen nimittäin saanut ”luovaa kaunokirjallista työtä varten” ainoastaan 19 500 euroa. Käännöstyötä varten olen saanut vähän enemmän, peräti noin 23 833 euroa; ”noin” ja kummallinen summa siksi, että vuosina 2000-01 apurahat myönnettiin vielä markkoina. Siihen aikaan minua ei tietenkään vielä noteerattu kirjailijana.

Vuosikymmenen mittaan on käynyt niin, että käännös-kirjastoapurahojen osuus on suhteellisen tasaisesti pienentynyt ja luovan kaunokirjallisuuden osuus kasvanut. Tämä on tietysti ihan kohtuullista. Kääntäminen on päätyöni, mutta kääntäjille on jaossa vain murto-osa siitä apurahasummasta kuin kirjailijoille. Joten koska minun toimeentuloani voidaan avittaa kirjailijana, on sopivaa että kääntäjärahat menevät niille joilla ei ole tällaista, eh, sivutointa.

Olen Suomen tietokirjailijat ry:n kanssa samaa mieltä siitä, että ainakin tämän apurahan jako kohtelee tietokirjallisuutta kyllä melkoisen kaltoin. Tekemistäni suomennoksista vähintäänkin puolet – sivumääränä varmaankin kaksi kolmasosaa – on tietokirjallisuutta, mutta en ole moneen vuoteen viitsinyt täyttää toista kirjastoapurahalomaketta hakeakseni tietokirjallisuuden kääntäjille tarkoitettua osuutta. Ei sieltä ole koskaan mitään tullut.

Olen myös sitä mieltä, että sekaannusten välttämiseksi kirjastoapurahan nimi olisi ehkä syytä lopultakin muuttaa. Mahdollisesti jopa tämän vuoden kanssa lopultakin maksuun lähtevillä lainauskorvauksilla on jotakin tekemistä kirjastojen ja kirjastolainausten kanssa, kirjastoapurahalla hyvin vähän. Se on harkinnanvarainen apuraha, ei korvaus siitä että kirjastolaitos (ainakin teoriassa) syö kirjojen myyntiä ja siten kirjailijoiden tuloja.

Ai niin, vertailun vuoksi: tämän samaisen vuosikymmenen aikana olen tienannut kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta palkkiotuloja – siis palkkioennakkoja ja rojaltikertymiä – peräti kolmisentuhatta euroa, pikaisesti laskien. Kirjailijaliiton jäsenkyselyn perusteella liiton jäsenkriteerit täyttävä – ja siten Suomen oloissa melkoisen ”ammattimainen” – kirjailija tienaa kirjojen kirjoittamisella vuodessa keskimäärin parituhatta euroa. Siinäkin suhteessa on vielä petraamisen varaa.